Joulun viettoa Solstrandissa

Tämä oli 17. jouluni Solstrandissa, täällä Lopen Pilpalassa.

Jouluillemme täällä on vakiintunut omat, hyvät käytännöt. Joulumme on rauhallinen ja tyyni. Mitään kovin erityistä siihen ei sisälly; joulumme on varmasti hyvin samankaltainen kuin useimpien muiden maalaisjoulut.

Siivous jää aina viime tippaan. Altaanilla näytti tältä vielä puoli tuntia ennen joulurauhan julistusta.

Kanalaan piti tietysti viedä kuusenhavuja aattona.

Myös kuivatut maitohorsmat kuuluivat kanojen jouluun.

Muuten ruokavalio oli sama kuin arkena: kauranjyviä, rehua ja kalkkia.

Jo neljänä jouluna olemme kiertäneet joulupukkina ja -muorina tutuille. Nyt oli muutama vieraampikin kohde mukana, muun muassa helsinkiläisiä mökkiläisiä. Samalla vaivalla on mukava käydä useammassakin paikassa.

Jo varhain syksyllä olimme laittaneet karpalo- ja puolukkasnapseja tekeytymään. Liköörejä niistä ei tänä vuonna tehty, koska välttelemme sokerin käyttöä. Tosin emme nyt aattona juoneet näitä lainkaan. Pullo punaviiniä ja muutama jouluolut riittivät.

Joulun valot. Söimme kynttilöiden valossa, vaikka emme kovin paljon kynttilöiden polttoa harrastakaan. Ulkonakin on kahdet pienet valot.

Loppuilta kului leppoisasti televisiota katsellen ja kuunnellen.

Joulukorttien määrä vähenee vuosi vuodelta. Minusta se on sääli. Toinen ilmiö on se, että korteissa sininen väri on voittanut punaisen. Niin on ollut jo ainakin neljän vuoden ajan. Miksihän?