Kellarin kätköistä

Silloin tällöin täytyy tehdä tutkimusmatka kellariin. 

Muuten unohtuu, mitä kaikkea siellä onkaan. 

Kuivasieniä, etikkasäilöttyjä punajuuria ja pihlajanmarjoja, hilloa, skeippejä, valkosipuleita, chiliä. 

Kun kesäkurpitsojen antaa kasvaa suuriksi, ne säilyvät ainakin jouluun. Lassilla riittää aamiaistarpeita vielä jonkin aikaa. 

Säilöimme chiliä myös myytäväksi, mutta näköjään niitä on omiksikin tarpeiksi. 

Osa on kuivattuna, osa säilöttynä etikkaan.  

Valkosipulin skeipit on säilötty öljyyn. Öljy sakkaantuu kylmässä, mutta selkenee taas huoneenlämmössä. Skeippejä voi käyttää moneen. 

En muistanutkaan, että meillä on inkivääri-omenachutneyta vielä useita purkkeja. 

Pohjolan kapristen vieressä voikukannunnuja (säilöttyjä voikukan nuppuja) 

ja kuusenkerkkäsiirappia. 

En myöskään muistanut, että olin tehnyt purkkikaupalla mustaherukkahilloa. 

Omaan käyttöön tarkoitettujen purkkien etiketeistä ei aina jaksa tehdä siistejä. 

Etikka-kurkku-chili-valkosipulisalaattia. 

Säilöttyä kurkkua on runsaasti. 

Mustaherukka- ja mustikkahilloja omaan käyttöön. 

Eniten kellarissa on kuivasieniä, sekä suppilovahveroita, kantarelleja, tatteja että mustatorvisieniä. Kuivasienethän säilyvät vuosikymmeniä. Niiden ei tarvitsisi olla kylmässä, mutta kellari on muuten vain niille paras paikka. Muualle ei mahtuisi. 

Kuivattuja marjoja. Ei ole tullut näitäkään syötyä. 

Valkosipuliakin on vielä. Onneksi, niitähän pitää riittää omaan käyttöön kesään asti. 

Perunoiden ja porkkanoiden olemassaoloa en olisi unohtanutkaan. 

Niitä käytämme sentään jatkuvasti. 

Illalla oli komea kuutamo. Kamerani onnistui tallentamaan myös muutaman tähden alkuillan valossa. Serafian mökistä pilkottava valo tulee kanalasta.