Talia, tulia ja talvea

Pakastaa. 

On pimeää. 

Ulkona pärjää silti mainiosti. Kylmä ei tule kun liikkuu 

ja kuu valaisee kulkua ilman keinovalojakin. 

Olemme taas saaneet peuran roippeita - siis lihaisia luita, jänteitä ja rasvoja. Keitämme ne koirille, mutta rasvoja emme niille anna enempää kuin väkisinkin mukaan tulee. Suurin osa rasvoista nousee kiltisti jäähtyneen kattilallisen pintaan ja sen voi kuoria pois. 

Mutta mitä tehdä sille?

Kanoille menee osa, mutta vielä jää. 

Päätimme kokeilla lintujen ruokapötköjen tekoa. Niistä selonteko eri päivityksessä. Mutta kynttilät! Talikynttilöitä? 

Kyllä, valoimme myös yhden kynttilän.  Sehän toimi!

Valitsimme sydänlangaksi paksun langan ja valutimme sulaa ihraa pieneen lasiin - sellaiseen, joka on tullut kaupasta ruoan mukana ja jonka varmaan useimmat heittävät pois. 

Yritimme keksiä sydänlangalle jotain, joka olisi pitänyt sen pohjassa, mutta koska emme keksineet, käytimme pihtejä. Hyvä ratkaisu se ei ollut, mutta toimi näin ensimmäisessä kokeilussa. 

Lopulliseen jähmettymiseen meni tunteja. Ajattelin ensin kokeilla kynttilää ulkona, koska ajattelin että palava peuranrasva haisisi kamalalle. Mutta sitten sytytimme sen keittiön pöydällä ja sehän toimi mainiosti! Eikä edes haissut.

Tätä aiomme tehdä jatkossakin. Ainakin ulkoroihuja voi mainiosti tehdä peuranrasvasta. Pitää vain keksiä se pieni paino, joka pitää sydänlangan paikoillaan. Ja tietysti pitää kehittää sopiva muotti, kenties suojus, ja miettiä paras sydänlangan materiaali. 

Me emme yleensä polta kynttilöitä, mutta joskushan ne luovat tunnelmaa. 

Tänään on loppiainen, ja täällä Lopella vietetään toista kertaa Lopen loppiaistulien iltaa. Tarkoitus on, että kaikki kylänraitit valaistaisiin ulkotulin. 

Osallistuimme jo viime vuonna ja toki kävimme nytkin viemässä ison tien varteen lyhdyt. Siinä ne palavat varmaan vielä huomenaamulla. Toivottavasti joku ne näkee. 

Ehkä ensi vuonna Rautakoskentiellä palavat peurantalikynttilät.