Etäilyn ilot ja harmit

Takana on jälleen yksi viiden tunnin koulutus tietokoneen ääressä. Tätä etäilyä on nyt kertynyt viimeisten viikkojen aikana ihan tarpeeksi. Onhan tähän saanut jo kaksi vuotta totutella, ja on tässä paljon hyviäkin puolia. 

Laskin, paljonko minulta on kulunut koneella pelkästään etäyhteyksien päässä viimeisten kahden viikon aikana, siis erilaisissa kokouksissa ja koulutuksissa. Tunteja kertyi 31 ja puoli. Tosin siinä on muutama tauko mukana. Noin kolmekymmentä tuntia taitaa olla oikea lukema. 

Vain muutama kokous on ollut työhön liittyviä, lisäksi yksi kirjaesittely. Muut ovat olleet joogaa, tanssia, kirjoittajaryhmää ja yksi yhdistyksen kokous. Tänään oli devising-teatterityöpaja ja koko viime viikonlopun eläinsuojeluneuvojien koulutus. Tiistai-iltoihini kuuluu päivystys eläinsuojelu-chatissä. Hämeen kylien Avoimet kylät -info oli keskiviikkoiltana. 

Kuulostaa siltä, kuin olisin kovin aktiivinen, mutta en kyllä ole. Minä olen tosi laiska, enkä ollenkaan koko ajan ahkeroi. Mutta kieltämättä olen monessa mukana: eläinsuojelu, luonnonsuojelu, kylätoiminta, erilaiset harrastusryhmät. Niitä vain jotenkin kertyy.   

Mutta olisinko osallistunut kaikkiin noihin kokouksiin ja koulutuksiin, jos niihin olisi pitänyt matkustaa fyysisesti paikalle? Tuskinpa! Tänäkin aamuna sain rauhassa heräillä kotona, hoitaa koirat ja kanat ja lueskella Hesaria, kunnes vain avasin tietokoneen ja olin koulutuksessa. Teatterikurssin vetäjä oli Puolassa ja muut osanottajat Raumalla, Espoossa ja kuka missäkin. Miten mahtavaa!

Sitä paitsi kurssi sujui ihmeen hyvin etänäkin, vaikka harjoitteet olivat liikunnallisia ja me jopa esiinnyimme toisillemme!

Kun kokoukset eivät ole hotelleissa ja muissa vastaavissa paikoissa, jäävät mainoskynät saamatta.
Kun vielä koiralla on aktiivinen pureskelutaipumus, alkavat kynät käydä vähiin. 

Tietenkin yhteydessä ruudun välityksellä puuttuu paljon: nimenomaan se todellinen kohtaaminen. Ehkä eniten se haittaa kirjoittajakurssilla. 

Kahtena viime vuonna minulla on ollut opistolla koko vuoden viikoittainen englanninkurssi. Tämä Fun Club -kurssi on hauskanpitokurssi, jonka tavoite on ylläpitää ja kehittää suullista kielitaitoa. Kumpanakin keväänä jouduimme siirtymään etäopetukseen ja olihan se oikeasti hankalaa. Piti keksiä aivan uusia pelejä ja harjoitteita, joita jotenkin pystyi ruudun välityksellä totetuttamaan.  Jatkoimme  sitkeästi, mutta se varsinainen hauskanpito jäi kyllä vähemmälle. 

Etäkokousten tauolla ehdin hyvin ulos koiran kanssa. 

Sen sijaan moni muu asia luontuu mainiosti etäyhteyksiin. Kokoukset ja luennot onnistuvat yleensä oikein hyvin. Niitä kannattaa varmasti jatkossakin järjestää etänä, vaikkei se olisi välttämätöntäkään. Mikä määrä aikaa ja rahaa ja luonnonvaroja siinä säästyykään! 

Otin itsestäni kuvan tässä koneen ääressä. Kuvassa olen Jitsi-videoyhteydessä. Suosin Jitsiä, se on minusta kätevin videoyhteys, joskaan ryhmiin jako ei siinä onnistu. 

Mitä mieltä sinä olet videoyhteyksistä? Entä mitkä ovat parhaat vinkkisi etäilyyn?

Minun paras vinkkini taitaa olla joogamatto koneen vieressä... Arvaat kyllä: siihen on tullut kellahdettua muutamankin kerran. Ja kuuntelu sujuu silti!