Oman kirjan tekeminen

Moni haaveilee omasta kirjasta. Sen ei tarvitse jäädä pelkäksi haaveeksi. 

Olen itse julkaissut kaksi kirjaa ja ollut aika monen muun teossa osallisena. Siksi minuun silloin tällöin otetaan yhteyttä ja kysytään painattamisesta ja muusta kirjan tekoon liittyvästä. Autan tietysti mielelläni missä vain osaan. 

Helpointa tietysti on, jos saa kirjalleen kustantajan. Silloin välttyy selvittämästä itse painoasioita ja tekemästä taittoa saati markkinointia, jotka ovat isoja töitä. Kustannussopimuksen saaminen on kuitenkin harvinaista. Mikä ettei kannata yrittää! Käsikirjoituksen voi lähettää vaikka useampaankin kustantamoon kerralla ja jäädä sitten odottamaan vastausta. Joskus vastaavat, joskus eivät. Kielteisestä päätöksestä ei kannata masentua vaan muistaa, että julkaisupäätöksiin vaikuttaa tosi moni asia eivätkä ne kaikki liity käsikirjoituksen tasoon. 

Itse tosin pelkäsin hylkäävää päätöstä niin paljon, etten edes uskaltanut yrittää. Lähdin heti omakustannelinjalle. Yksi syy oli myös malttamattomuus: kun pienen romaanini käsikirjoitus alkoi olla valmis, halusin mahdollisimman pian nähdä sen painettuna. Kustannusyhtiössä prosessi olisi vienyt paljon pidempään. 

Tietysti kannattaa muistaa, että käsikirjoituksen hiominen vie joka tapauksessa pitkään, jotta lopputuloksesta tulee kelvollinen. Itse kypsyttelin ja kirjoittelin romaaniani seitsemän vuotta ja kun se sitten alkoi olla valmis, luetutin sen ainakin kolmella esilukijalla, sellaisilla joiden näkemyksiin luotin. Olin tuolloin vuorotteluvapaalla töistä, joten ehdin muokkailla tekstiä vielä taittovaiheessakin. 

Taitto on iso työ varsinkin kokemattomalle. Suosittelen lämpimästi sen antamista jonkin ammattilaisen tehtäväksi, vaikka taittotyö maksaakin. Itselläni onneksi on ystävä, joka taittaa työkseen kirjoja ja lehtiä. Hän on taittanut molemmat kirjani ja olen siitä todella tyytyväinen. Tekstin muokkaamisessa on tarpeeksi työtä kirjoittajalle, ulkoasun suunnittelu ja muu siihen liittyvä on ihan oma juttunsa.

Molemmissa omissa kirjoissani on myös kuvia, mikä on tuonut omat haasteensa ulkoasun suunnitteluun ja toteutukseen. Jos siis kirjassa on kuvia, en suosittele taittotyöhön ryhtymistä itse tai ainakaan yksin. Minä ja Anitta Kainulainen teimme taittoja tiiviissä yhteistyössä niin, että sain jokaiseen yksityiskohtaan sanoa oman sanani, vaikka teknisen puolen hoiti Anitta. Välillämme kulki tuhansia viestejä: kommentteja, toiveita, kysymyksiä, lisäyspyyntöjä, muokkausehdotuksia... Kirjani olisivat aivan jotain muuta ilman Anittaa - jotain, mistä tuskin osaisin olla erityisen ylpeä, vaikka taitosta olisin jotenkin selviytynytkin.  

Vasemmalla 1920-luvulle sijoittuva pienoisromaanini Lähteen rannalla elämä, oikealla monenlaisia tekstejä sisältävä kuvateos Makasiini - maallemuuttajan tarinoita. 

Tarjouspyyntöjen lähettäminen painoihin on nykyisin helppoa. Painotalojen yhteystietoja löytyy helposti netistä, ja monissa on jopa valmis yhteydenottolomake. Jos ei ole, sähköpostin lähettäminen on nopeaa ja vaivatonta. Tietysti kirjan voi painattaa lähimmässä painossa ilman tarjouspyyntöjäkin, mutta hinnoissa on oikeasti suuria eroja. Moni haluaa tukea esimerkiksi paikallista tai lähellä sijaitsevaa pientä painoa, ja se on minusta hienoa, vaikka hinta sitten olisi hieman korkeampikin. 

Ennen tarjouspyynnön lähettämistä pitää kuitenkin päättää monesta asiasta. Pyynnössä pitää kertoa, minkä kokoisesta kirjasta on kyse. Siis fyysiset mitat, kirjahan voi olla minkä kokoinen halutaan. Sivumäärä on myös olennainen tieto, samoin se, onko kirjassa kuvia ja jos on, ovatko ne mustavalkoisia vai värikuvia. 

Molemmissa kirjoissani on mukana Serafia-noita,
joka oikeasti on elänyt pihallamme sijaitsevassa mäkituvassa 1800-luvulla. 

Lisäksi pitää päättää, haluaako kirjaan pehmeät vai kovat kannet ja tehdäänkö kirjasta liima- vai lankasidottu. 

Makasiini-kirjassa on paljon kuvia, joten paperin piti olla laadukasta. Taittajan toiveesta kirja ei ole vakiokokoinen, vaan suuri mutta silti pienempi kuin A4. Se on kovakantinen ja sen kannet ovat erikoismateriaalia. Kaikki nämä nostivat kirjan painokustannuksia. 

Monesta painosta saa myös muita palveluita. Esimerkiksi oikoluvun ja taiton voi siis teettää painotalossa. Jotkut tarjoavat myös tekstin editointia. Joillain painotaloilla on myös myyntitoimintaa joko netissä tai omassa kaupassaan tai molemmissa. 

Usein paino esittää tarjouspyyntöön vastatessaan erilaisia lisäehdotuksia tai kysymyksiä. Heillä voi olla ajatuksia vaihtoehtoisista papereista tai vaikkapa kannen lakkauksesta. 

Olennaista on sitten painosmäärä. Mitä isompi painosmäärä on, sitä halvemmaksi yhden kirjan hinta muodostuu. Tässä piilee kuitenkin vaara. Itselläni epähuomiossa yhden kirjan painosmäärä nelinkertaistui siitä, mitä olin ihan alun perin kaavaillut. Niinpä kirjoja on minulla yhä tuskastuttavat määrät enkä tiedä, löytävätkö ne kaikki koskaan uutta kotia. Etenkään näin korona-aikaan myynti ei ole ollut helppoa, kun se on ollut lähinnä nettimyynnin varassa. Kirjojen turhaan painatus on tuhlausta, vaikkeivät ne paljon maksaisikaan. Kannattaa myös muistaa, että nykyisin kirja vanhenee surullisen äkkiä. Vaikka itse olisi sitä mieltä, että sisältö ei ole vanhentunut, ainakin ulkoasu paljastaa kirjan iän. 

Jos kirjaa on tarkoitus tehdä vain muutama kappale, voi helpoin ja jopa halvinkin ratkaisu olla valokuvakirjan teko. Niitäkin firmoja on useita Suomessa. Netistä saa suoraan valmiin taitto-ohjelman, jolla kirjan pystyy tekemään kuka tahansa. Vaikka nimi on valokuvakirja, voi niihin laittaa myös tekstiä ihan niin paljon kuin haluaa.

Suomessa on paljon painotaloja, valinnan varaa siis on. Itse olen käyttänyt kahta eri painoa: Granoa ja lahtelaista Painotalo Plus Digitalia. En saa mitään korvausta näiden mainitsemisesta, mutta olen ollut niin tyytyväinen molempiin, että mainitsen silti. Näistä sain erittäin hyvää palvelua kilpailukykyiseen hintaan. Varmaan sitä olisi saanut muistakin suomalaisista painoista. 

Melko yleistä on ainakin ennen ollut painattaa kirja ulkomailla, yleensä jossain Baltian maassa. Se voi joskus olla halvempaakin, laadusta on vaikea tietää. Tarvitsevathan hekin töitä ja rahaa, mutta itse olen aina heti tiennyt, että haluan suosia suomalaista. Yhteydenpito ja minkä tahansa asian kysyminen on helppoa suomalaisen yhtiön kanssa, eikä kirjoja tarvitse rahdata yli rajojen. 

Toimitus on itselläni ollut nopeaa, yleensä kirjat on painettu ja toimitettu muutamassa päivässä, kunhan ajankohdasta on sovittu etukäteen.

Oman kirjan saaminen käteen on juhlallinen hetki. Vaikka kirjan voi tehdä lähes kuka tahansa, on se aina edellyttänyt suurta määrää työtä. Se on siis juhlan paikka ja ansaitsee kunnon julkistamistilaisuuden. 

Itseltäni tosin koronapandemia esti Makasiini-kirjan julkkarit. Rajoitukset olivat astuneet voimaan samana päivänä, kun kirjan piti mennä painoon. Juhlatkin sain viettää Lassin ja koirien kanssa kotipihassa. Taittaja jaksoi uskoa, että pian päästään julkkareiden pitoon, mutta kaksi vuotta on kulunut, ja tuskin kaksivuotiaalle kirjalle enää alan julkkareita järjestämään. 

"Kovaa hommaa tuo kirjan teko."