Onko ruotsi ruosteessa, englannintaito taantunut?

Muutama vuosi sitten keksin sen: koulumaailman hauskat tavat oppia kieliä voi viedä aikuistenkin pariin. 

Kouluissa on jo pitkään pyritty lisäämään kielenopiskeluun toiminnallisuutta. Kommunikatiivista se on ollut jo vuosikymmeniä, toisin sanoen kielten tunneilla ei enää aikoihin ole vain päntätty kielioppia. Mutta yhä enemmän se on myös oikeasti hauskaa. Tunneilla leikitään ja pelataan, näytellään ja lauletaan. No, kaikkihan eivät siitäkään aina pidä, mutta suurin osa kuitenkin. Samalla opitaan paljon muutakin kuin sitä kieltä.

Oikeastaan nämä hauskuttelukeinot sopivat aikuisopiskeluun erityisen hyvin. Siis siihen, kun kielitaito on jo joskus hankittu tai ainakin yritetty hankkia, ja nyt se pitäisi vain herätellä eloon. 

Eivät aktiviteetit aina näin fyysisiä olleet,
ja koronaviruksen iskettyä etäisyyttä pidettiin välillä hyvinkin tarkasti. 

Tarjosin siis Lopen opistolle tällaista hauskanpitokurssia sekä englantiin että ruotsiin. Ruotsin kurssia ei ensimmäisenä vuotena saatu kokoon, sillä ilmoittautuneita olisi tarvittu seitsemän Eipä ruotsin kieli oikein ole huudossa täällä Hämeen maaseudulla, harmi. Mutta englannin ryhmä aloitti heti syksyllä ja jatkoi koko vuoden kerran viikossa. 

Hauskaa on, kun porukka on hyvä.

Aikuisetkin osaavat heittäytyä, se tuli nähtyä. Kymmenkunta eri-ikäistä loppilaista kävi harvinaisen tunnollisesti joka tiistai koulukeskuksella opiskelemassa. Tunnollisuus-sana vain ei sovi tähän oikein ollenkaan, sillä illoissa käytiin tapaamassa toisiaan, pelailemassa sanapelejä, hassuttelemassa, vaihtamassa kuulumisia ja nauramassa. Kurssin nimi oli Let's Have Fun in English, mutta pian kurssilaiset itse keksivät sille lyhyemmän nimen Fun Club. 

Uusien aktiviteettien keksiminen aina joka viikoksi oli itselleni haastavaa mutta silti kiinnostavaa. Hyvän ryhmän kanssa oli hauskaa kokeilla aina uusia ja erilaisia toimintoja. Kaikki aktiviteetit eivät tietenkään toimineet yhtä hyvin, mutta osaa tehtiin useamminkin, kun ryhmäläiset niitä toivoivat.

Näytteleminen ei ole kaikkien suosikkilaji,
mutta sitäkin harrastimme Fun Clubissa. Tässä on menossa murhamysteeri.

Kielitaidon taso eri osanottajilla vaihteli, mutta se ei haitannut. Jotkut puhuivat lähes äidinkielen veroisesti englantia, osalla kielitaito oli ruosteessa, osa ei ollut englantia juuri opiskellut eikä sitä ollut koskaan osannutkaan. Se ei ollut ongelma: kunhan alkeet ja perusasiat olivat hallussa, sanoja tarjosivat ne jotka osasivat ja välillä katsottiin nettisanakirjasta apua. Kielioppia ja sanastoa harjoiteltiin välillä vähän systemaattisemminkin, mutta siihenkin yritin löytää hauskoja keinoja. 

Kirjasin ylös kaikki aktiviteettimme, ja niitä kertyi yli viisikymmentä erilaista. Palautekyselyssä yksikään ei saanut ehdotonta suosikkiasemaa; useimmat osanottajat sanoivat kaikkien harjoitteiden olleen hauskoja. Näytteleminen ei ollut kaikkien mieleen, joten sitä emme sittemmin enää harrastaneetkaan. 

Kuvien avulla syntyi yhteisiä tarinoita.

Se oli ensimmäinen koronatalvi, joten keväällä tuli mutkia matkaan. Siirryimme käyttämään sosiaalista mediaa, mutta jatkoimme silti. 

Seuraavana syksynä tarjolla oli sama kurssi ja yllätyksekseni lähes kaikki edellisvuoden kurssilaiset ilmoittautuivat mukaan uudelleen! Koronatilanne oli hieman hellittänyt, ja uskaltauduttiin lähiopetukseen. Ohjeistukset ja kunkin oma järkevä varovaisuus kuitenkin asettivat pieniä rajoituksia toiminnalle: enää emme voineet olla lähikontaktissa. Se oli harmi, mutta onneksi sentään voitiin olla samassa tilassa.

Kunnes tilanne taas heikkeni. Siirryimme kokonaan etäopiskeluun, pidimme tapaamiset Jitsi-alustalla. Se oli toden totta uusi tilanne! Miten pitää hauskaa ruudun välityksellä, kun yhteydet välillä takkuilevat ja parhaimmillaankin puheen välittymisessä on viivettä. Oli mietittävä aktiviteetit kokonaan uusiksi. Kokeiluja tuli lisää, eivätkä niistä kaikki todellakaan toimineet hyvin etänä. 

Moni alkoi myös kyllästyä ruudun edessä istumiseen, jos päivät jo kuluivat etäyhteyksissä töiden tai opiskelujen takia. Enää kaikki eivät jaksaneet tulla mukaan joka kerralla. Mutta uutterasti silti jatkoimme ja ihmeesti se sittenkin onnistui. 

Ruotsin kurssin pidin neljän lauantain intensiivikurssina. Se sujui samaan tapaan: etäisyyksien pitäminen vähän rajoitti aktiviteetteja. Huomasin myös oman ruotsini olevan hieman ruosteessa, enhän ollut sitä käyttänyt täällä maalla asuessani juuri ollenkaan. Nyt tilanne on vähän toinen, kun opetan päivisinkin ruotsia. 

Tänä lukuvuonna sitten pidin Fun Clubinkin tuollaisena lyhytkurssina syksyllä. Onneksi lähiopetus oli taas mahdollista ja on nyt keväälläkin. 

Nyt maaliskuussa on jälleen tulossa ruotsin kurssi Trevligt tillsammans på svenska. Kurssi toteutuu  ilmeisesti minimimäärällä osanottajia. Useimmat peleistä ja leikeistä ja muista toiminnoista olisivat kuitenkin hauskempia vähän isommalla porukalla. 

Hei, mukaan mahtuu vielä! Kielitaidon vetreyttäminen ja ylläpito ovat aivoille hyvästä, puhumattakaan yhteydenpidosta muihin ja hauskanpidosta. Niinpä mukaan kannattaa tulla, vaikkei uskoisi ruotsia koskaan käytännössä tarvitsevansa. Ja onhan sääli, että joskus vaivalla hankittu kielitaito - vaikka heikompikin - rapistuu olemattomiin. 

Kurssimaksu on vain 20 euroa, tunteja on 12 eli neljä kolmen tunnin rupeamaa maaliskuun lauantaiaamuina kello 11 - 13.15. Ilmoittautuminen käy kätevästi netissä, lasku tulee vasta jälkikäteen.

Lisätietoa ja ilmoittautumiset:

  https://www.opistopalvelut.fi/loppi/course.php?l=fi&t=1231