Tunnustan: en ole hiihtänyt kertaakaan koko talvena. Meillä täällä Lopella olisi hiihtoon hienot mahdollisuudet, mutta yksin ei tule lähdettyä. Lassilla puolestaan ei ole monoja.
Viime viikonloppuna viimein oli tarkoitus päästä hiihtämään.
Erja Noroviita oli mökillään ja hän on intohimoinen hiihtäjä. Olin etsinyt välineet valmiiksi ja henkisesti valmistautunut.
Mutta ei. Sää petti. Onneksi Erja kertoi jo etukäteen, ettei suksia kannata ottaa mukaan. Jäällä on vettä ja latu on kehno.
Mökillä oli mukavaa, mutta hiihto siis vaihtui kävelyyn.
Erja on kadehdittavan reipas. Hänellä on myös avanto ja hän käy siellä uimassa.
Ja ihailenhan minä Erjaa monesta muustakin syystä.
Tousen kerran aurinko paistaa ja termarissa on lämmintä mehua ja alla jokin Lopen upea metsälatu. Sitten nautitaan siitä leppoisasti, Marika Monessamukana Monitaito❄😊!
VastaaPoistaNäppäilyvirheeni! Korjaus: Toisen kerran.... Eikä hiihtäminen ole ollenkaan välttämätöntä. Se, että jotenkin pääsee metsään, on kyllä monen hyvinvoinnille tärkeää. Jotkut onnelliset jopa asuu melkein metsässä😊.
Poista