Kannustan kuivaamiseen!

Kuivaaminen on yllättävän tuntematon säilöntäkeino monelle. Kuivattuna ruoka-aineet kuitenkin säilyvät ilman sähköä ilmaiseksi ja lähes rajattoman pitkään. Etuna verrattuna pakastamiseen on ekologisuuden ohella useita muitakin: kuivatuotteet menevät hyvin pieneen tilaan, ovat kevyitä (vaikkapa retkellä) ja niitä voi käyttää juuri sen verran kuin kulloinkin tarvitsee (eikä ottaa koko rasiaa pakastimesta kerralla). Säilytys ei vaadi mitään erityistä tilaa, ne voivat olla ruokakaapissa, keittiön hyllyllä näkyvissä tai kellarissa (kosteassa kellarissa toki ilmatiiviissä astiassa). 

Lupasin kertoa kokemuksiani ja ajatuksiani kuivattamisesta ja kuivana säilyttämisestä. Tämä on nyt aivan pieni ja pikainen katsaus aiheeseen. 

Kuivaaminen sopii yllättävän monien ruoka-aineiden säilytykseen. Parhaiten tunnetaan varmaan kuivasienet, mutta kuivattuna voi säilöä myös juureksia, vihanneksia, marjoja, hedelmiä, jopa lihaa. 

Ranskalainen ystävämme Mickael sai viedä tuliaisina kuivattuja herkkutatteja kotimaahansa. Käsittely oli hänestä hauskaa ja hän lajitteli ne siististi kuivurin ritilöille ennen kuin huomasi, että ne voi vallan mainiosti laittaa siihen ihan röykkiönä. Erikseen ladottuna tuo määrä sieniä ei olisi mahtunut kuivuriin kerralla eikä välttämättä kahdellakaan. 

Kuivausmenetelmät

Kuivaamiseen ei välttämättä tarvita mitään erityisiä välineitä. Monet tuotteet kuivuvat ihan ilmassa. Pakkasessa kuivuminen on nopeaa. Sieniä voi kuivata niin sisällä kuin ulkonakin ripustamalla ne pitkiin lankoihin roikkumaan. 

Moni kuivaa saunan lauteilla. Lattialämmityksen päälläkin on hyvä kuivata, jos sellainen on. Uunissa pienellä lämmöllä onnistuu myös, mutta siinähän toki kuluu sähköä.

Kuivurissa ylimpänä kantarelleja, keskellä
suppilovahveroita ja alla hieman herkkutatteja. 

Sähköä vaativat myös kuivurit, mutta kuivuminen on yleensä suhteellisen nopeaa, ja sen jälkeen sähköä ei enää kulu. Kuivureita on monenlaisia ja monen kokoisia. Meillä on viisihyllyinen lattialla seisova Orakas-kuivuri ja olemme siihen todella tyytyväisiä. Joskus tila loppuu kesken, mutta sitä vapautuu äkkiä, sillä kuivaaminen ei yleensä kovin kauan kestä. Kuivurillinen sieniä kuivuu yleensä yhdessä yössä. Jos hyllyt ovat kovin tupaten täynnä, aikaa kuluu pidempään. 

Juurekset ja vihannekset

Lähes kaikkia juureksia ja vihanneksia voi kuivata. Mitä ohuemmat siivut, sen nopeampaa kuivuminen on. Purjo, sipuli, kaalit, punajuuri - näistä meillä on kokemusta, mutta kokeillahan voi ihan mitä vain! Ja sitten tietysti yrtit. Osa yrteistä menettää makua kohtuuttoman paljon kuivuessaan, mutta esimerkiksi timjami on kuivana aivan tuoreen veroista. 

Juureksista ja vihanneksista voi tehdä myös valmiita keittoainessekoituksia, kun joukkoon lisää yrttejä ja ripauksen suolaa. Retkimuonat voi siis hyvin valmistaa itsekin - vaikka koko vuoden tarpeet kerralla. 

Monet vihannekset voi kuivata ihan nipuissa. Yrttiniput roikkumassa keittiön katosta luovat kotoista tunnelmaa. Tämä kuva on kuitenkin ulkokatoksesta, kuvassa maitohorsmaa, joka on menossa ihmisten sijasta kanoille. Valkosipulien kuivattaminen samassa niiden kanssa ei ole järkevää. Kuivatuksessa ilmavuus on tärkeää. 

Villivihannekset sopivat myös hyvin kuivattaviksi - sekä vihreät osat että tietysti siemenet esimerkiksi nokkosesta. 

Marjat ja hedelmät

Mustikka sopii hyvin kuivattavaksi, sen sijaan esimerkiksi karpalo ja puolukka ovat kovakuorisia ja siksi hankalia. Ainakin niiden kuivuminen vie kohtuuttoman pitkään.

Omena on tavallinen kuivatuote, mutta yhtä hyvin muutkin hedelmät käyvät kuivatukseen. Kuivahedelmä on mainio karkin korvike. Kannattaisi tarjota lapsillekin, jospa se hyvinkin kelpaisi sokerinamien sijasta. 

Yksi keino kuivata marjoja on soseuttaa ne ensin ja levittää sose sitten leivinpaperin päälle kuivumaan. Kuivana se sitten murskataan pieneksi, ja tuota mursketta voi sitten käyttää vaikkapa jugurtin tai viilin päälle. Tähän käy myös se mäski, jota jää mehun keitosta. (Sen voi toki käyttää tuoreenakin vispipuuron pohjana, mutta jos mehua tekee paljon, mäskiäkin tulee paljon.) 

Esimerkiksi pihlajat voi myös ripustaa neulalla lankaan kuivumaan. Kuivattuna ne voi jauhaa ja käyttää lisukkeena tai puuron seassa tai miten vain tahtoo. Pihlaja on yksi superfoodeistamme!

Liha ja valmiit sekä puolivalmiit ruoat

Pakkasessa kuivaaminen sopii erityisen hyvin lihalle ja kalalle, koska ne on helppo ripustaa isoina paloina ulkoilmaan kuivumaan. Yhtä hyvin se varmaan onnistuu kesällä tuulessa, pakkanen vain nopeuttaa prosessia. Kalan kuivaamisesta itselläni ei ole kokemusta, ja kuivakalan käytöstäkin vain koirille. (Kuivakala on koirien suurta herkkua - ja terveellistä! Haju on kyllä mojova, siitä ei pidä välittää.) 

Hirvenlihaa olen kuivannut kuivurissa. Lisäksi olen kuivannut savustettua lihaa ihan sellaisenaan huoneilmassa. Sekin säilyi vuosia. 

Kuivatun lihan käyttö vaatii tietysti aikaa. Se pitää liottaa vedessä tai sitten lihanpalojen pitää olla hyvin pieniä. Pienet palat sopivat hyvin valmiisiin keittosekoituksiin vaikkapa retkille, mutta mikseivät kotioloissakin. Mitä mainioin hätävararuoka lihansyöjälle! 

Kainuussa on perinteisesti syöty kapakalakeittoa eli kuivatusta kuoreesta tehtyä keittoa. Hyvää on! Ulkoilmassa kuivaaminen on tavallista Norjassa, ja sitä harrastetaan yhä edelleen.  Myös lipeäkalan kala tuotiin ennen Suomeen aina kuivattuna. 

Kuivatuotteiden säilytys

Kuivatuotteet voi tietysti säilöä ihan missä astiassa hyvänsä. Ihan avonaista ei voi suositella, jottei kosteus imeydy takaisin tuotteisiin. Avonaisena pidetyt tuotteet tuskin säilyvät kovin monta vuotta. 

Sen sijaan kunnolla kuivaksi saadut sienet säilyvät kuulemani mukaan tutkitusti yli 30 vuotta. Sitä pidemmältä ajalta ei tiettävästi ole luotettavia tutkimustuloksia, mutta ilmeistä on, että jos kerran ne säilyvät noin pitkään niin todennäköisesti siitä eteenkin päin. Se kuitenkin edellyttää täysin rutikuivaksi saamista.

Pitää siis varmistaa, että esimerkiksi sienet ovat täysin rapiseviksi kuivuneita ennen purkitusta. Riippuu tietysti lajista, millaisia ne ovat kuivattuina. Hedelmät ja marjat ovat hieman nihkeän oloisia kuivinakin, sienistä tatit ovat ihan eri tuntuisia kuin vaikkapa vahverot.

Meillä suppilovahverot murskataan aivan hienoksi jauhoksi purkissa. Tätä jauhoa on sitten helppo annostella ja käyttää niin mausteena kuin ruoka-aineenakin. 

*** 

Yksi kuivaamisen muoto on tietysti eläimille kuivaaminen. Kerppuja kannattaa tehdä runsaasti. Ne ovat siis erilaisista luonnontuotteista - pajusta, vadelmasta, maitohorsmasta, nokkosesta jne - tehtyjä kimppuja, jotka on kuivattu talven varalle.

Huomaan, että kuivaamisesta riittäisi juttua vaikka kuinka. Tästä päivityksestä puuttuu nyt varmasti lukematon määrä asioita, joita olisi voinut listata ja kertoa. 

Laita kommenttia ja kysy tai kerro omista kokemuksistasi! 

Peppikin tykkää kuivatusta lihasta, mahasta ja kalasta.
Kuivat leivänkannikatkin ovat hyviä.