Muutama vuosi sitten päätin koota mielestäni kiinnostavimpia tekstejäni yhteen ja julkaista ne talteen. Mukaan halusin pian myös valikoidun joukon valokuvistani, joita on kertynyt tuhansia. Ajattelin ottaa tästä kokoelmasta muutaman kymmenen kirjan painoksen, jotta kaveritkin saisivat omansa.
Ymmärsin kuitenkin, että kirjalla on oltava ammattitaitoinen taittaja. Olen tehnyt valokuvakirjoja ja niihin taitoni riittävät, mutta nyt tahdoin parempaa. Onneksi graafikkoystävälläni Anitta Kainulaisella oli pieni hetki töittensä välissä, jolloin hän ehti ryhtyä hommiin. Arvelimme muutaman kuukauden riittävän työhön, kun minä aloitan jo etukäteen ja pidämme molemmat kiirettä.
Siitä asti kirjalaatikot ovat täyttäneet päätyhuoneemme nurkat. Lähteen rannalla elämä -romaaniakin oli yhä myymättä. Onhan kirjoja toki myytykin, ja osa on myynnissä eri liikkeissä, mutta suurin osa on yhä laatikoissa.
Kesä tuli, koronatilanne vähän helpottui, mutta yhäkään en uskaltanut pitää yleisötilaisuutta. Tuli talvi, uusi aalto, kesä, taas tautitilanne helpotti mutta ei parantunut kokonaan. Syksy 2021 oli jo aika hyvä, ja talvella Samuli Parosen seuran puheenjohtaja Matti Kettunen oli sitä mieltä, että pidetään kirjalle oma ilta Riihimäellä. Vau!
No, kaikki tietävät, ettei tilanne ole vieläkään hyvä. Mutta aprillipäivänä tuo ilta nyt kuitenkin pidetään. Olen valmis.
Tervetuloa mukaan, jos suinkin pääset! Paikka on siis Riihimäki, kellonaika 18.00, tarkempi osoite Seniorikulma, Hämeenkatu 9-15, sali 8.
Illan nimi on Kirjan ja musiikin ilta. Musiikkiakin siis on luvassa: sitä tarjoilee yhtye nimeltä Warren Woima. Warren Woimassa soittavat ja laulavat Olli Karikorpi, Joppe Hankosaari ja minun oma Lassini. Tosin nyt näyttää pahasti siltä, että Olli Karikorpi on yhä toipilaana perjantaina, joten Lassi vaihtaa basson kitaraan ja esiintyy kaksin Jopen kanssa. Käy kai se niinkin. Tulkaa itse kuuntelemaan.
Kuva: Mia Lagström / Aamuposti
Ymmärsin kuitenkin, että kirjalla on oltava ammattitaitoinen taittaja. Olen tehnyt valokuvakirjoja ja niihin taitoni riittävät, mutta nyt tahdoin parempaa. Onneksi graafikkoystävälläni Anitta Kainulaisella oli pieni hetki töittensä välissä, jolloin hän ehti ryhtyä hommiin. Arvelimme muutaman kuukauden riittävän työhön, kun minä aloitan jo etukäteen ja pidämme molemmat kiirettä.
Anittan mukaantulo tietysti muutti kaiken. Eihän hänelle riitä mikään häthätää kokoon kyhätty. Olin ensin koonnut tekstit ja kuvat kuukausittain yhteen – minäkö vai hänkö keksi siihen vuodenkierto-asetelman? Jo siinä vaiheessa huomasin, että tekstejä tarvitaan lisää ja tein niitä.
Kun Anitta ryhtyi taittotyöhön, luulin minun työni olevan suunnilleen ohi. Vielä mitä! Nyt se hektisin rupeama vasta alkoikin. Tuohon uusi kuva! Tähän lisää tekstiä! Tiivistä tätä! Onko tämä väri juuri oikea? Valitse näistä taittopohjista! Tarkasta tuo! Lisää materiaalia!
Viestejä kulki välillämme satoja päivittäin. Anitta hioi ja sääti ja muokkasi ja täsmensi ja viilasi. Välillä käskin hänen lopettaa ja mennä lattialle selälleen makaamaan. Itse osasin sentään ainakin pyhittää yöt nukkumiselle. Anittalla painoivat päälle muutkin työt, minulla oli ansiotöitä tuolloin vain kahtena päivänä viikossa.
Kirjalle oli sovittu julkkarit Lopen kirjastolle huhtikuiseksi maanantaiksi ja kylätalollemme pääsiäiskahvilaan edelliselle lauantaille. Siksi aineisto oli saatava painoon juuri tiettynä päivänä. Anitta aneli lisäaikaa, minä sanoin, ettei se ole mahdollista.
Ja se onnistui! Aineisto oli kuin olikin valmiina juuri sinä päivänä kuin pitikin.
Mutta silloinpa ei ollutkaan enää mitään kiirettä.
Oli tullut koronaviruspandemia. Kaikki tapahtumat oli peruttu.
Hioimme sitten kirjaa vielä jonkin aikaa ja lähetimme sen sitten painoon Lahteen. Se tuli ajallaan Postin kuljetuksena pihaan. "Julkkarit" vietin pihassa Lassin kanssa. Tai olihan siinä pari koiraakin mukana.
Kun Anitta ryhtyi taittotyöhön, luulin minun työni olevan suunnilleen ohi. Vielä mitä! Nyt se hektisin rupeama vasta alkoikin. Tuohon uusi kuva! Tähän lisää tekstiä! Tiivistä tätä! Onko tämä väri juuri oikea? Valitse näistä taittopohjista! Tarkasta tuo! Lisää materiaalia!
Viestejä kulki välillämme satoja päivittäin. Anitta hioi ja sääti ja muokkasi ja täsmensi ja viilasi. Välillä käskin hänen lopettaa ja mennä lattialle selälleen makaamaan. Itse osasin sentään ainakin pyhittää yöt nukkumiselle. Anittalla painoivat päälle muutkin työt, minulla oli ansiotöitä tuolloin vain kahtena päivänä viikossa.
Kirjalle oli sovittu julkkarit Lopen kirjastolle huhtikuiseksi maanantaiksi ja kylätalollemme pääsiäiskahvilaan edelliselle lauantaille. Siksi aineisto oli saatava painoon juuri tiettynä päivänä. Anitta aneli lisäaikaa, minä sanoin, ettei se ole mahdollista.
Ja se onnistui! Aineisto oli kuin olikin valmiina juuri sinä päivänä kuin pitikin.
Mutta silloinpa ei ollutkaan enää mitään kiirettä.
Oli tullut koronaviruspandemia. Kaikki tapahtumat oli peruttu.
Hioimme sitten kirjaa vielä jonkin aikaa ja lähetimme sen sitten painoon Lahteen. Se tuli ajallaan Postin kuljetuksena pihaan. "Julkkarit" vietin pihassa Lassin kanssa. Tai olihan siinä pari koiraakin mukana.
 |
| Melkomoisen kookkaalla autolla kirjat tulivat pihaan. |
 |
| Jännittäviä hetkiä. |
 |
| Se oli tietysti juhlan paikka. Paikkana oma puutarha. |
 |
| Makasiinissa on noin sata eriaiheista tekstiä, joista neljä on novelleja. Loput kertovat ruoasta, historiasta, luonnosta, eläimistä ynnä muusta. Kuvia on 321. |
Siitä asti kirjalaatikot ovat täyttäneet päätyhuoneemme nurkat. Lähteen rannalla elämä -romaaniakin oli yhä myymättä. Onhan kirjoja toki myytykin, ja osa on myynnissä eri liikkeissä, mutta suurin osa on yhä laatikoissa.
Kesä tuli, koronatilanne vähän helpottui, mutta yhäkään en uskaltanut pitää yleisötilaisuutta. Tuli talvi, uusi aalto, kesä, taas tautitilanne helpotti mutta ei parantunut kokonaan. Syksy 2021 oli jo aika hyvä, ja talvella Samuli Parosen seuran puheenjohtaja Matti Kettunen oli sitä mieltä, että pidetään kirjalle oma ilta Riihimäellä. Vau!
No, kaikki tietävät, ettei tilanne ole vieläkään hyvä. Mutta aprillipäivänä tuo ilta nyt kuitenkin pidetään. Olen valmis.
Tervetuloa mukaan, jos suinkin pääset! Paikka on siis Riihimäki, kellonaika 18.00, tarkempi osoite Seniorikulma, Hämeenkatu 9-15, sali 8.
Illan nimi on Kirjan ja musiikin ilta. Musiikkiakin siis on luvassa: sitä tarjoilee yhtye nimeltä Warren Woima. Warren Woimassa soittavat ja laulavat Olli Karikorpi, Joppe Hankosaari ja minun oma Lassini. Tosin nyt näyttää pahasti siltä, että Olli Karikorpi on yhä toipilaana perjantaina, joten Lassi vaihtaa basson kitaraan ja esiintyy kaksin Jopen kanssa. Käy kai se niinkin. Tulkaa itse kuuntelemaan.
 |
| Tällaisia sisustuselementtejä meillä on ollut nurkissa viimeiset vuodet. |
Kirjan ja musiikin illassa on tietysti myös myynnissä kirjoja. Molempien kirjojen maksut tilitän sellaisinaan Ukrainaan: Makasiinin myyntirahat ihmisille ja Lähteen rannalla elämä -romaanin myyntirahat sodan jaloissa eläville koirille. Onneksi on avustusjärjestöjä, jotka siellä toimivat - ihmiset henkensä uhalla.
Kuva: Mia Lagström / Aamuposti
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!