Jo vuosia on puhuttu paljon siitä, että ylisiistissä puutarhanhoidossa on paljon korjaamista. Tai ehkä se olen vain minä, joka olen kiinnittänyt asiaan tyytyväisenä huomiota. Edelleen moni pitää kunnia-asiana lyhyeksi leikattua nurmikkoa, rikkaruohottomia kukkapenkkejä ja näyttäviä, ulkomaisia jalostekasveja.
Mutta moni ajattelee toisinkin. Nyt puutarhoihin halutaan lajikirjoa, pölyttäjiä, lintuja, vapaata vehreyttä ja helppoa runsautta. Ainakin niiden juttujen perusteella mitä minä olen lukenut.
Mutta harvoin saa tästä asiasta luettavakseen niin hyvin kirjoitettua lehtijuttua kuin HS Viikossa 13/22 julkaistu Piia Elosen teksti, jonka otsikko on Oma piha eläväiseksi puutarhurin vinkeillä. Varsinaista uutta siinä ei itselleni ole, silti luin tekstin innolla ja haluan nyt kehua sitä muillekin.
Teksti on helppolukuista ja kiinnostavaa, silti täynnään asiaa. Asiantuntijana jutussa on haastateltu vantaalaista biologia ja puutarhuria Leena Luotoa, mutta Elonen ei suinkaan nojaa pelkästään Luodon sanomisiin.
Jutun runkona on viisi keskeistä vinkkiä, joiden avulla luontoa voi lisätä omalla pihallaan ja saada samalla eläväisen ja entistä helppohoitoisemman pihan. Vinkit ovat 1) lajivalikoiman miettiminen 2) elinympäristöjen luonti ötököille 3) maaperän hellä kohtelu 4) kaiken kierrätys ja 5) laiskottelu. Mainioita vinkkejä!
 |
| Meillä Solstrandissa ei ole leikattavia nurmikoita. Nurmikon sijasta kasvaa sitä, mitä siinä luontaisesti sattuu kasvamaan. Silti yleisnäkymä on meidän mielestämme ihan tarpeeksi siisti. Pari kertaa kesässä Lassi katkoo heinikot trimmerillä. |
Lajivalikoima
Monimuotoisuus vaatii vuorovaikutusta ja verkostoja eri eliöiden välille. "Toisilta mantereilta tuodut puutarhakasvit eivät välttämättä kelpaa kumppaneiksi tai ravinnoksi oman luontomme lajeille", kirjoittaa Elonen.
Pihalle siis kannattaisi valita maatiaislajikkeita ja tavallisia luonnonkasveja. Niitä voi kasvattaa siemenestä tai antaa niiden kasvaa ihan vain itse. Erityisen tärkeitä ovat alkukesän kotimaiset "rikkaruohot", esimerkiksi voikukka, rönsyleinikki, valkoapila, siankärsämö ja vesiheinä. Myös kotimaiset puut ja pensaat ovat tärkeitä.
"Monivuotiset kasvit ovat yksivuotisia parempia, sillä ne tarjoavat myös hyönteisille suojaa, ruokaa ja talvehtimispaikkoja."
Kasvien mukana tulevat sitten pörriäiset ja linnut.
 |
| Hyötykasvit hoitavat usein koristekasvien virkaa. Etualalla maa-artisokkaa, jonka kukat ovat kenties kauneimpia mitä tiedän. Sen takana kasvaa palmukaali. (En muista, miksi tuo viereinen alue näyttää noin paljaalta. Siitä on kenties kerätty jo satoa.) |
Ötököiden elinympäristöt
Kaikilla hyönteisillä on tärkeä osa luonnon kirjossa. Niitä tarvitaan ainakin pölyttämiseen, tuholaiskantojen säätelyyn ja eloperäisen aineksen pilkkomiseen. Luonnonmukainen hyönteiskanta myös huolehtii itse keskinäisestä tasapainostaan. Myös linnut auttavat siinä, kunhan linnuille ylipäänsä on ravintoa - siis muun muassa niitä hyönteisiä.
Ötökät tarvitsevat suojaa, talvehtimispaikkoja ja ruokaa, ja siksi joutopuskia ja kuolleita kasveja ei pidä aina heti raivata pois. Se koskee myös kantoja ja kaatuneita puita sekä risu- ja lehtikasoja.
Maaperän kohtelu
Maassa on valtavasti mikrobeja: kaikenlaisia pieneliöitä bakteereista homeisiin, hiivoista viruksiin. Niillä on monenlaisia tärkeitä tehtäviä maaperässä. "Maata ei kannata olla jatkuvasti kaivamassaa ja mylläämässä ja näin rikkoa maaperän eliöverkostoja", Elonen kirjoittaa ja jatkaa: "Maaperän ruokaa ovat erilaiset kasvijätteet, joita ei kannata kantaa pois vaan jättää maan ravinnoksi."
Tietysti kannattaa luopua myös kaikista torjunta-aineista ja myrkyistä sekä suolasta.
Kierrätys
Kaikki pihassa syntyvä elollinen on ravintoa uudelle elämälle, joten mitään ei kannata viedä tontilta pois. Samalla vähenee tarve ostaa kaupasta multaa, katteita tai turvetta.
Jokaisessa pihassa pitäisi tietysti olla komposti. Sen lisäksi on monia muitakin tapoja kierrättää kasviainesta.
Laiskottelu
Anna luonnon tehdä työt! Ei luonnossa kukaan kitke, leikkaa, kottikärrää tai kaiva. Nurmikko on työläs turhake: se vaatii paljon hoitamista , mutta on lajiköyhä aavikko. "Nurmikon sijaan pihaan voi perustaa kedon tai niityn tai antaa luonnonkasvien levitä vapaasti."
Jos nurmikkoa haluaa pitää, kannattaa suosia valkoapilaa ja niittyhumalaa ja pidentää leikkuuväliä. Sammal on mitä oivallisin pihakasvi: kaunis ja pehmeä, ja siinä elää ruokaa muille eliöille. Sen sijaan siistiksi nypityn pihasoran tai laatoituksen alla eloperäisyys on likimain nolla. Kaikki alueet kannattaisi pitää kasvipeitteisinä, joilla mikrobitiheys on jopa tuhatkertainen paljaisiin maihin verrattuna.
"Jos kasveja ei näe hävitettävinä vihollisina, kitkemisestä voi luopua. Nokkoset sopivat hyvin viinimarjapensaiden alle. Ne kuohkeuttavat maata ja nostavat ravinteita pintaan. Samaa tekevät voikukat vaikkapa omenapuiden alla."
 |
| Kasvien ei tarvitse kasvaa tiukasti ihmisen määräämällä paikalla. "Kun kasvit kättelevät, puutarhuri pääsee helpolla", sanoo Leena Luoto. Kuvan daalialla on kuitenkin hänen mainitsemansa jalostettu, monikerroksinen kukka, josta heteet puuttuvat. Onneksi meillä on myös aitoja maatiaisdaalioita, joista pörriäiset pitävät, kun niillä on tallella sekä heteet että emit. |
***
Piia Elosen juttu on osa HS:n ympäristöjuttusarjaa, joka löytyy netistäkin osoitteesta HS.fi/ymparisto . Tämän päivityksen valokuvat ovat kuitenkin itse ottamiani meidän pihasta eli täältä kotoa Solstrandista.
Kun muutin tänne, olin innoissani puutarhasta ja halusin istuttaa ja hoitaa mahdollisimman paljon kukkivia kasveja. Pikku hiljaa into on laannut: iloitsen edelleen myös kasvatetuista kukista, mutta yhä enemmän annan niiden olla omissa oloissaan ja keskityn hyötykasveihin. Jos jokin kukka ei viihdy omillaan, se saa halutessaan poistua puutarhasta. (Hei, tuonhan voisi käsittää väärin! Ei, en anna puutarhakasvien levitä luontoon. Siinä onkin toinen riski: jos kasvi viihtyy jollain alueella liian hyvin, on varottava sen leviämistä puutarhan ulkopuolelle. Siitä lisää joskus toiste.)
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!