Viime vuonna keräsin mahlaa naapurin kaataman koivun kannosta - naapurin luvalla tietysti. Nyt ostimme letkunpätkän, Lassi porasi reiän ja mahla juoksee pulloihin ja kanistereihin.
Rannan kaksi koivua oli tarkoitus kaataa jo talvella, mutta kaatajaa ei ilmaantunut paikalle. Kaataa ne kuitenkin täytyy, joten mahlan juoksutuksesta ei ole haittaa.
Tuskinpa suuri koivu juoksutuksesta muutenkaan juuri kärsii. Ehkä se voi aavistuksen hidastaa puun kasvua, mutta tässä tapauksessa se olisi vain etu.
Lupa mahlan ottoon on kuitenkin aina oltava maanomistajalta. Juoksutus ei siis kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, se on syytä muistaa.
Nämä ovat tietysti meidän omia koivujamme.
Olimme juoksutuksessa nyt hieman myöhässä sikäli, ettei siman teko mahlaan onnistunut. Ehkä ensi vuonna pitää muistaa ryhtyä juoksutuspuuhiin aiemmin. Mahla on kuitenkin hyvää sellaisenaankin. Se ei kuitenkaan säily muutamaa päivää pidempään, ellei sitä sitten pakasta.
Mahla maistuu melko lailla vedeltä, sillä sen kuiva-ainepitoisuus on vain noin prosentti. Sokerien lisäksi siinä on happoja, hiven- ja valkuaisaineita ja entsyymejä. Mahlan hivenaineita ovat ainakin kalium, kalsium, magnesium ja mangaani. Proteiinia on vain noin gramma per litra, ja rasvaa ei ole ollenkaan. Niinpä siinä ei voi olla rasvaliukoisia vitamiinejakaan.
Mitään haitallisia aineita mahlassa ei tiettävästi ole - edellyttäen tietysti, että keruupaikka on puhdas. Sellainen meidän rantamme kyllä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!