Avomaanviljely on meillä jäänyt tänä syksynä kasvihuoneen rakentamisen jalkoihin. Lähestyvä sade pakotti kiirehtimään kasvimaiden kunnostusta ja siementen kylvöä. Aiemmin olimme kylväneet vasta härkäpavun. On ollutkin tosi kylmää, härkäpavuista ei vielä näy ituakaan.
Kaikki maat työstetään meillä hartiavoimin talikolla, lapiolla ja haravalla. Joskus aikoinaan Lassi hankki jyrsimen, mutta siitä hankkiuduttiin pian eroon. Konejyrsintä ei ole hyvästä maaperälle.
Mutta maan kääntö käsivoimin on raskasta ja pitkäveteistä työtä. Ihailen Lassia, joka jaksaa sitä aamusta iltaan - todellakin aamusta iltaan. Välillä hän käy pikaisesti juomassa mahlaa tai teetä, syö ehkä vähän tuorepuuroa ja palaa kasvimaalle.
Oma tekemiseni on enemmänkin henkistä tukea. No, heiluin eilenkin töiden jälkeen ehkä kolme tuntia talikon kanssa, mutta vähäistä se on Lassiin verrattuna.
Eilen saimme kylvettyä porkkanat ennen minun töihin lähtöäni.
Töissä ollessani Lassi kylvi vielä punajuuret.
Tänään on tarkoitus viedä taimet kasvihuoneisiin. Nyt ne täyttävät verantaa, kirjastoa ja tätä työhuonetta, jossa kirjoitan. Lähdemme kohta Maatiaisen taimipäiville, ehkä sieltä tarttuu mukaan lisääkin taimia.
Kultakuoriainen ilahdutti kitkijää.
Ahomansikat ovat joskus olleet jo syötäviä koulujen päättäjäispäivänä. Nyt ne ovat vasta juuri ja juuri kukassa. Tosin päättäjäispäivään on vielä runsas viikko, mutta tuskin ne marjaan siinä ajassa ehtivät.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!