#Suuntana omavaraisuus: osa 5b


Tämänkertaisen Suuntana omavaraisuus -yhteisbloggauksen aiheita on kaksi. Toinen niistä on esikuvasi omavaraistelussa eli jokin itseä ja omaa puutarhaa inspiroiva tai inspiroinut paikka tai henkilö ja toinen se, miten muut (ystävät, sukulaiset, naapurit) suhtautuvat omavaraisteluusi.

Tämähän on sarja, jossa joukko omavaraistelusta tavalla tai toisella kiinnostuneita bloggaajia julkaisee kuukausittain päivityksen jostain yhdessä sovitusta aiheesta. Kirjoitusten lopussa on linkit muiden teksteihin samasta aiheesta. Joskus aihevaihtoehtoja on useampia, kuten siis nyt.

Valitsin aiheista ensimmäisen ja kirjoitin siitä, joskin sekin aihe taisi hieman muokkautua matkalla. Tässä suora linkki tuohon kirjoitukseeni:

https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/05/suuntana-omavaraisuus-osa-5-esikuvani.html


Jäin kuitenkin pohtimaan myös tätä toista aihetta. Kysyin asiaa Lassilta eli häneltä, jonka kanssa täällä Solstrandissa asun ja elän. Ilman Lassia tällainen omavaraistelu ei minulle olisi mitenkään mahdollista.
 
Lassin vastaus oli, että emmehän me mitenkään voi tietää, miten ihmiset tähän suhtautuvat. Korkeintaan Facebookissa kommenteista voisi jotain päätellä, mutta ei niistäkään. Jos jollain olisi jotain elämäntapaamme vastaan, ei hän sitä siellä kirjoittaisi tai ääneen sanoisi.

- Mutta ei minua oikeasti yhtään kiinnostakaan, mitä muut ajattelevat. Tämähän on meidän elämäämme, Lassi sanoi.

- Tietysti on, mutta kyllä minua silti vähän kiinnostaa, vastasin.

- Itseämme vartenhan me elämme näin kuin elämme. Tahdon syödä puhdasta ruokaa ja sellaisia säilykkeitä, joiden mausta itse pidän. Se ei onnistu muuten kuin itse tekemällä, Lassi sanoi.

- Hmmm. Onhan se noinkin. Mutta kyllä minulla tässä on vähän muukin motiivi. Onhan tällä vaikutusta muuhunkin ja muihinkin kuin meihin itseemme. Minä ainakin ajattelen niin, että näin eläen säästän tätä maapalloa myös muille. Teen tätä hyvin pitkälti ympäristön takia, sanoin.

- Totta. Mutta omavaraisuus ei silloin ole ollut se päämääränä, vaan se on tullut seurauksena tästä ajattelusta, siis halusta elää mahdollisimman vähän kuluttavaa elämää, Lassi täsmensi.

- Niin. Ymmärrän kyllä, että vaikutus on ihan minimaalinen, mutta ainakaan minun syömäni ruoka ei ole tuhonnut tätä maapalloa kovin paljon, minä jatkoin.
Mutta mitähän ihmiset meidän elämäntavastamme ihan oikeasti ajattelevat? Kuljemme vanhoissa vaatteissa, emme matkustele, pihamme ei ole puunattu eikä siisti. Ehkä moni kummastelee? 

Kotimme ja puutarhamme on useimmiten avoin tutuille ja tuntemattomammillekin kävijöille. Erityisesti tilapäivinä - siis Avoimet maatilat -päivänä, Lähiruokapäivänä ja muina ravintolapäivinä - meillä käy paljonkin väkeä. Epäilen, että moni kävijä yllättyy siitä, etteivät kasvimaiden reunat olekaan suorat eivätkä kukkapenkit rikkaruohottomia. Itse asiassa loppukesästä, silloin kun tilalla on jotain myytävää, rikkaruohoja on kaikkialla. 

Tietysti meillä kitketään, harataan ja katetaan, itse asiassa kylvön jälkeisestä ajasta suurin osa kuluu siihen. Mutta silti rikkaruohoja on ja nurmikot - jos niitä nurmikoiksi voi edes sanoa - rehottavat. 

Tokihan viljelijä joutuu tavallaan taistelemaan rikkaruohoja vastaan. Mutta olen opetellut suhtautumaan niin kutsuttuihin rikkaruohoihin ystävinä. Ei niitä pidä vihata. Ne kertovat, että maa on viljavaa ja hyvinvoivaa. Ne kertovat myös, mitä maa kenties kaipaa. Usein ne toimivat myös katteina ja pidättävät vettä. 

Paljas multa, jossa siellä täällä rivissä kasvaa jokin istutettu kasvi, on monen mielestä siisti. Moderni ratkaisu rikkaruohokammoon on peittää mahdollisimman iso osa pihasta kivetykseen. Tälläkin viikolla erehdyin katsomaan jotain television muodonmuutosohjelmaa, jossa ihasteltiin betonisten tekolaattakivetysten siisteyttä ja vaivattomuutta. Ne kun vieläpä näyttivät melkein aidoilta liuskekiviltä! Eikä pelkoa minkään elävän kasvavan... 

Näin ajattelevalle meidän pihamme voi olla järkytys. Kun vielä porraskaiteen maali repsottaa, hiekkakäytävällä kasvaa ruohoa ja laituri kaipaisi korjausta, ei meidän elämäntapamme varmaankaan kaikille sopisi. Täällä on pakko sietää keskeneräisyyttä ja tekemättömiä töitä, koska aika, voimat ja rahat eivät kuitenkaan riitä pitämään kaikkea aina edustuskunnossa. 

Mutta kukaan ei tosiaankaan ole ryhtynyt ääneen arvostelemaan. Ihmiset ovat huomaavaisia ja hyväkäytöksisiä. Onneksi! 




Tällä kertaa en käyttänyt tuoreita kuvia, vaan tämän postauksen kuvat ovat aiemmilta vuosilta. 

Alla linkit muiden #suuntana omavaraisuus -kirjoittajien tämänkertaisiin postauksiin. Käy lukemassa myös niitä! Ja muistathan, että me kaikki ilahdumme kommenteista. 

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kalmilainenpuutarha/

Kasvuvyöhyke 2

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2022/05/toukokuun-ensimmainen-maanantai.html

Oma tontti, tupa ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/05/kaupunkipuutarha.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/05/omavaraisuushaaste-osa-5-esikuvani.html ja https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/05/suuntana-omavaraisuus-osa-5b.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/05/kasvimaan-kylvojen-suunnittelua.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-5/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/05/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-5.html

Caramellia https://caramellia.fi/toukokuu2022/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/ajatuksia-omavaraisuudesta

Sanni ja farmi http://www.sannijafarmi.fi/2022/04/suuntana-omavaraisempi-elama-2022.html

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/kuinka-eritavalla-eri-ihmiset-suhtautuvat-omavaraisuuteen-ja-omavaraisuutta-harjoittavaan-perheeseen/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/05/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusentila https://korpikuusentila.blogspot.com/2022/05/yhteiskunnasta-vieraantuneet.html

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/05/02/toukokuu-22-muiden-suhtautuminen-omavaraisteluuni



Kommentit

  1. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, rikkikset ovat todellakin hyviä kertomaan mitä maassa on ja mitä se on vailla, sekä pörriäisille tärkeitä. Ei meilläkään varsinaista nurmikkoa ole, onpahan alettu ajamaan peltoa matalemmaksi ja hauskan näköinen se tahtoo olla, kun sinne tänne ilmestyy erityisiä suojelualueita, kun huomaan sinne tulleen jotain päivänkakkaroita tai muita, jotka sitten tarkoituksella jätän leviämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan, sitten on vielä se hellämielisyys: ei niitä kukkia raaski katkoa. Lassi jättää kasvimaalle päivänkakkaroiden lisäksi orvokit ja harakankellotkin. Minusta se on suloista, ne ovat kuin tervehdyksiä minulle. Niitä kaupan kimppuja kun on häneltä turha odotella...

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahdun kommenteista!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luokanopettajan vinkit

Kanojen ruokinnasta

Kehitteillä uutta yhteisöllisyyttä