Helatorstaina oli Maatiaisen taimipäivä Läyliäisillä. Satoi, mutta väkeä oli silti mukavasti. Taimitarjontaa oli runsaasti.
Eniten oli perennoja, mutta joukossa oli myös huonekasveja ja hyötykasvien taimia. Meidän mukaamme lähti kassillinen erilaisia papuja ja muita taimia.
Työkaverini ja ystäväni Tiia Liljeroos asui omaksikin yllätyksekseen aivan taimipäiväpaikan vieressä. Hän osti kultaköynnöksen ja jonkin muun huonekasvin.
Meillä taimet ovat täyttäneet jo kuukausien ajan verantaa, kirjastohuonetta ja työhuonetta. Aikaa myöten ne ovat kasvaneet yhä suuremmiksi, etenkin tomaatit, ja vieneet yhä enemmän tilaa. Torstaina ne viimein pääsivät kasvihuoneeseen - eivät vielä istutettuina vaan pikkuruukuissaan. Pelkkä kantaminen oli aikamoinen urakka, kun taimia on satoja!
Vielä on siis edessä lavojen nikkarointi, multien kärräys ja lopulta taimien istutus multiin.
Avomaalla kylvettynä on vasta härkäpapu, porkkana ja punajuuri, ja tietysti valkosipulit ja monivuotiset. Töitä on ihan tolkuttomasti, ja tässä minä vain istun ja kirjoitan. Tehtävänä on vielä pöytäkirjaa, kokouskutsua, tiedotetta, lehtijuttua, laskunmaksua... Jossain välissä on tarkoitus käydä keräämässä tämän päivän voikukannuput. Onneksi kuusenkerkkien keruulla ei vielä ole kiirettä, ne ovat aivan pieniä vielä. Männynkerkät tosin ovat isompia jo, mutta ei niilläkään ihan kiirettä ole.
Basilikantaimet vähän lurpahtivat kantomatkalla, mutta kyllä ne siitä vetristyvät.
Osa taimista joutaisi myyntiin, niitä on ihan turhan paljon. Minähän en anna heittää mitään pois.
Perjantaina saimme vieraan, Kajaanista kotoisin olevan ja Lahdessa opiskelevan Iida Kyllösen, joka kävi tekemässä Hämeen kylille lähiruokapodcastia. Iidan kanssa vierähti useampi tunti: kiertelimme, juttelimme, äänitimme pihan ääniä, söimme ja tallensimme pitkän lähiruokakeskustelun.
Sivunvaihtoäänien tallennus oli hauskaa. Äänitimme kosken kuohua, tulen räiskettä, askelten rapinaa pihatiellä, kukon kiekumista, sadepisaroiden tippumista ja linnunlaulua. On mielenkiintoista päästä kuulemaan lopputulos!
Iida tuli Lahdesta ja oli menossa Helsinkiin. Hän ilmoitti heti alkuun aikovansa kävellä Karkkilaan ja jatkaa sieltä bussilla Helsinkiin. Lassi olisi vienyt hänet Riihimäelle junalle mennessään bänditreeneihin, mutta reipas Iida oli itsepintainen ja tahtoi kävellä. Neuvoin hänet vanhalle ratapohjalle, joka nykyisin on Pikku-Pässin pyöräilyreitti. Sitä kautta reitti on mukavampi ja ehkä hieman lyhyempikin. Matkaa kertyy alle 15 kilometriä.
Saatoin hänet alkumatkan ja sinne jatkoi Iida yksinään sateessa kantaen tietokonetta ja äänityslaitteita.
Lauantaina vuorossa oli Lopen Kirppiskierros, johon me, Pilpalan kylät ry, osallistuimme Liitontalolla. Myyjiä oli useampia ja Arja Niemi piti kahviota. Tuli sentään vähän voittoakin kahvion pidosta, myynnithän olivat yksityisiä. Tosin tarjolla oli myös kyläyhdistyksen vanhaa remontti- ym. tavaraa, jota onneksi sitäkin meni hieman kaupaksi.
Kyläyhdistyksen rahatilanne onkin erittäin huolestuttava. Sähkölaskut ovat huimia, ja rahaa ei ole tullut likimainkaan sellaisia summia. Tulossa on karaoketanssit, mutta eivätpä nekään kovin tuottoisia ole, ja jäte- ja jätevesilaskutkin pitää maksaa. Mikähän mahtaa olla Liitontalon tulevaisuus?
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!