Toukoaika


Kevät on viileä. 
Ei meillä sentään sisällä onneksi kylmä ole, mutta koirat hakeutuvat kuitenkin lämpimiin auringonläikkiin. 
Valkosipulit ovat nousseet maasta, ja Lassi teki jo ensimmäiset lannoitukset. Luomulannoitteetkin ovat kalliita, joten lannoitus on parasta tehdä täsmätyönä. Jokainen valkosipuli saa oman annoksen - ja Lassi polvensa kipeiksi.  

No, miksi tällainen kuva? Pitihän ikuistaa kevään ensimmäiset tuoreet ruohosipulit aamiaisleivän päällä. Munat ovat tietysti omilta kanoilta. 
Täällä vartioin minä!
Eilen, perjantaina, koulumme tyhy-ryhmä järjesti meille yhteisen iltapäivän ihanassa Vuotinaisten leirikeskuksessa. Mukavaa oli! 
Joukkuekisa käytiin Suurmestarin hengessä. En ole kyseistä tv-ohjelmaa katsellut, joten en heti tiennyt homman jujua. Piti siis etsiä luovia ratkaisuja ja hoksata ohjeiden kompakohdat.
Maski piti pukea päälle koskematta siihen käsin. Kuulemma olisi saanut pyytää "tuomaria" pukemaan se, mutta koska ohjeessa luki "pue", ei se minun mielestäni olisi ollut oikein. 
Onnistui se risuillakin. 
Palloonkaan ei saanut koskea, mutta se piti silti saada hulavanteen läpi. Meidän ryhmästä minä olin ainut, joka löysi toisen hulavanteen maasta ja käytti jalkoja. Hienosti toiset kuitenkin hoitivat homman kepeillä. 
Ehdin käväistä kävelylläkin lähimetsässä. 
Palatessa minut kaapattiin lakanalentisjoukkueeseen. 

Illan saaliini oli yksi pronssi ja yksi hopea. Siis lakanalentiksessä joukkueemme tuli toiseksi, suurmestarikisassa kolmanneksi. 

Tänään olen lähinnä tarkastanut kokeita. Kevät alkaa olla lopuillaan, enää alle kuukausi koulua! Alatalossa on lanit - pääsinpä sivistämään itseäni silläkin, mitä lanit ovat. Äsken vein pelaajille mahlaa juotavaksi, kohta he saavat peurakeittoa.

 

 

Kommentit