Juhannus 2022

Tämänvuotinen juhannuksemme oli idyllinen ja rauhallinen. 

Juhannusvieraiksi olimme kutsuneet Juhan ja Kyllikin. 

Valitettavasti Kyllikki sairastui ja joutui jäämään Helsinkiin. 

Aattopäivä sujui vielä rankassa työn touhussa. Saunan pukuhuoneen remontti oli vielä aivan kesken, ja siivoukset ja kasvimaahommatkin oli hoidettava. Juhakin joutui trimmerin varteen tulokuohareiden jälkeen, mutta lopulta pääsimme aloittamaan juhlan. 

Juhlan aiheena oli paitsi Juha ja juhannus myös uusi saunan pukuhuoneemme. Keltainen kuohuviinipullo juhlisti tilaisuutta. Saunan ja uinnin jälkeen kelpasi istuskella uudessa pukuhuoneessa, kunnes nälkä alkoi huikoa. 

Juhannusruoat ovat meillä ne perinteiset: uusia perunoita, graavi- ja savukalaa á la Lassi, gubbröraa, salaattia. Nam!

Ulkona oli vielä illallakin kirkas auringonpaiste, siksi sisäkuvista tuli hämäriä. 

Onneksi ei ihan kaikista. 

Ruoan kanssa maistui kuiva kuohuviini. 

Jälkiruoaksi Lassi oli paistanut omena-raparperipiirakkaa ja tarjoili sen vaniljajäätelön ja kuusenkerkkämarmeladin kanssa. Olemme tehneet sekä kuusen- että männynkerkistä marmeladia, kuusenkerkistä myös hilloa. Oma suosikkimme on hillo, joka on voimakkaan makuista ja selvästi kuituista. 

Kerkän makuun tottumattomalle, kuten nyt Juhalle, maistuu enemmän marmeladi. 

Se on mietoa, sileää ja kiinteää.

Sinnittelimme väsymyksestä huolimatta puolille öin ja menimme sitten nukkumaan. Lähistön mökkiläisetkin tuntuivat viettävän juhannusta rauhallisesti, joskus on ollut rajumpaakin menoa meidän rannoillamme. 

Aamulla söimme tukevan aamiaisen savukalaleipineen ja tuorepuuroineen, ja lähdimme sitten kävelylle. Juha avasi Citynomadista sinne muutama vuosi sitten tekemäni Pilpalan-Hunsalan kyläkävelyn. Sieltä hän luki lisätietoa paikoista samalla kun kävelimme - tietysti olisin voinut samat asiat kertoakin, mutta näin säästyin puhumasta koko ajan. Ohjelma tarjoili kuunneltavaksemme myös paikkoihin sopivia vanhoja kappaleita: Luona vanhan veräjän, Hiljainen kylätie, Vanha mylly, Pilpalan sahalla... 

Kävelimme ensin vakiolenkkini ja teimme sitten vielä kierroksen Hyrryn lähteellä. Juha on tietysti lukenut kirjani Lähteen rannalla elämä, joten sain kertoilla kirjan tapahtumapaikoista ja näyttää erakko Salinin mökin paikan ja Kauppisten mökin. Mökki ei tietenkään oikeasti ole Kauppisten mökki, eihän mitään Kauppisia ole ollut olemassakaan. Mutta erakko Salin on ollut ja hänen asuinpaikkansa voi yhä nähdä maastossa lähteen rannalla. 

Komea sienikanto löytyi Sinerväntien varrelta. 

Kävelylenkin jälkeen olikin jo uusi nälkä. Lassi laittoi ruoat Sillankorvassa. Puolituttu melojakin kävi jutustelemassa. Ateria oli lihapainotteinen; eipähän taas tee pitkään aikaan makkaraa mieli. Eiköhän jatkossa grillata taas kasviksia. 

Oikeasti tätä kirjoittaessani juhannus yhä jatkuu. Mutta Juha lähti jo ja on varmaan pian Helsingissä. Me Lassin kanssa nautiskelemme rauhallisesta vapaapäivästä, kunnes raadanta kasvimaalla alkaa taas.