Kesä, kanat ja kukat (kuvablogi)

Kesä on kulunut äkkiä, mutta toisaalta tuntuu siltä kuin kesä olisi jatkunut jo todella pitkään. Tuntuu yllättävältä, että lomani alkoi vasta kaksi viikkoa sitten. Oikeasti siitä alkoi tietysti rankka työnteko: kasvimaalla on riittänyt työtä aamusta iltaan ja enemmänkin olisi, kun vain ehtisi tehdä. 

En suinkaan aherra koko ajan, mutta olisi kyllä hienoa ehtiä välillä vain oleilla ja vaikka lukea kirjaa. Sadepäivänä mielelläni katsoisin televisiota. Nyt on tietokoneella tehtäviä juttuja kertynyt kuitenkin niin paljon, että tämä päivä taitaa kulua koneen ääressä. 

Blogiakin tahdon päivittää, sillä tallessa on useita kuvia, joita tahdon jakaa. Tämä telkkäpoikue asuu rannassamme. Ihania ovat! Tiedän, etteivät kaikki poikaset millään voi aina selvitä aikuisuuteen, silti toivon että nämä välttyisivät joutumasta ruoaksi. Yhtenä päivänä näimme saukon saalistamassa; silloin emotelkkä ilmeisesti osasi harhauttaa sen pois. Hauen saaliiksi näin isot poikaset tuskin enää joutuvat, mutta voi olla että joku tai jotkut niiden sisaruksista ovat jo joutuneet. 

Ruokaa saukko ja haukikin tarvitsevat, silti tällaiset suloiset poikaset hellyyttävät toivomaan niille parasta. 

Muutamana päivänä olen tehnyt muutakin kuin maatöitä. Kirjoittajaryhmän kanssa teimme retken Pilkuttimen laavulle. Oli mukava päivä. 

Viime vuonna joku onneton poltti Pilkuttimen laavun. Nyt siellä on uusi, hieno laavu. Loppi osaa kyllä hienosti pitää huolta luontokohteittensa rakennelmista. Tämäkin on tosi taitavasti tehty. 

Mehän suunnittelimme omalle pihallemmekin laavua vielä viime kesänä, mutta se taitaa jäädä haaveeksi.

Kukot ja kanat ovat saaneet kulkea vapaana. Istutuksethan toki ovat vaarassa. Osan istutuksista Lassi ympäröi lampaiden sähköaidalla; en ole varma, pitääkö se oikeasti kanat poissa sieltä. Toiveena on, että myös peurat välttelisivät aitaa, mutta sekin saattaa olla turha toive. 

Tänään viimein sataa. Siivekkäiden sakki oli hiljaista porukkaa, mutta eivät menneet sisäänkään.