Suuntana omavaraisuus 6: Keräilijät

Tämänkertaisen Suuntana omavaraisuus -yhteisbloggauksen aiheena on sienestys, marjastus ja villivihannekset. Aihe on blogissani usein esillä, mutta eihän siitä voi liikaa kirjoittaa: on tuo keräily kaikkinensa niin mukavaa ja vielä järkevääkin. Sitä paitsi aihe on äärettömän laaja. Nyt teen siitä vain eräänlaisen pikayhteenvedon.

Olemme keräilijöitä, Lassi ja minä. Iso osa ravinnostamme tulee suoraan luonnosta.  

Keräilyvuosi alkaa huhtikuussa, kun ensimmäiset vihreät ovat poimittavissa puutarhassa. Tässä kuva tämän vuoden huhtikuulta: 

Siinä on vasta nokkosta ja vuohenputkea. Nokkosetkin syödään meillä aina raakana. Ne menevät suoraan Lassin aamupuuroon tai -salaattiin, millä nimellä sitä isoa ruokakulhollista nyt sitten voisikaan kutsua. Saan sitä aina pikkukulhollisen jääkaappiin ja syön sen lämpimän ruuan kanssa myöhemmin päivällä, mutta Lassi siis syö sen aamiaiseksi. 

Villivihanneskausi jatkuu voikukilla, maitohorsmalla, poimulehdellä ja muilla vihreillä. Tänäänkin olen säilönyt kymmenen purkkia voikukannuppuja etikkaliemeen. Sellaisina niitä syödään sitten pitkin vuotta, läpi talven. 

Seuraavaksi ovat vuorossa kuusenkerkät. Niitä voi käyttää aika monin tavoin, vaikkapa siirappiin, hilloon tai kombutsanmausteeksi. Kuivata niitä ei valitettavasti oikein voi, joten niitä vähän pakastamme talveksi. Villivihannekset sen sijaan sopivat mainiosti kuivatukseen, eikä siihen tarvita mitään sähköistä laitetta. Useimmat kasvit kuivuvat ilmassa tai vaikkapa voipaperin päällä oikein hyvin ja nopeasti, ja sitten ne voi rutistaa tai jauhaa viherjauheeksi. 

Kuusenkerkkiä voi myös grillata, mutta paremmin grillaukseen sopivat männynkerkät, jotka ovat isompia ja kenties hieman miedomman makuisia. Viimeksi eilen heitimme rantagrilliin  männynkerkkiä ja myös voikukannuppuja. Eilisen grillauskuva on tämän postauksen alussa. 

Männynkerkät ja voikukannuput ovat tässä päässeet parsan seuraan. Oikeasti parsana olisi kannattanut käyttää maitohorsman versoja. Harmi että ne ovat parhaimmillaan juuri nyt, kun parsatkin ovat.

Männyistä olemme käyttäneet myös käpyjä, nuoria vihreitä käpyjä. Olemme heittäneet niitä pataruoan sekaan, niistä tulee pehmeitä ja miedon makuisia. Vastikään luin Helsingin Sanomista, että Ukrainassa tehdään männynkävyistä myös hilloa. Pitäisi joskus kokeilla! 

Eipä aikaakaan, kun on jo marjoja. Ensimmäisenä kypsyvät pihan aho- ja ukkomansikat. Meillä on onni saada omasta pihasta monia muitakin marjoja: vadelmia, mustikoita ja puolukoita. Toki se suurin sato haetaan metsistä. Omasta pihasta poimitaan tietysti myös viljellyt marjat: herukat ja karviaiset, marja-aroniat ja rusotuomipihlajat sekä pensasmustikat.

Lähimaastosta löytyy myös juolukkaa. Lakasta ja mesimarjasta on näkynyt vain lehtiä ja kukkia. Variksenmarjaa en muista täällä Lopella nähneeni ollenkaan.  

Viime syksynä opimme hyödyntämään kunnolla myös pihlajanmarjat. Käytimme niitä Liekkiö-hillokkeeseemme ja teimme paljon Pohjolan kaprista eli etikkasäilöttyjä pihlajanmarjoja. Yllättävää kyllä, ne ovat oikeasti hyviä, eivät yhtään kitkeriä. 

Sitten onkin jo sienten aika, ihanaa! Sieniä on ihana poimia ja syödä, vain se kotona uudelleen käsittely on työlästä. Sienikoriin mahtuu uskomaton määrä suppilovahveroita, ja kun jokaisen vähintään halkaisee ja tarkastaa ennen kuivuriin laittamista, siinä kuluu tunteja.   

Ylärivillä kantarelleja, keskellä suppilovahveroita ja alla tatteja, kutakin harvinaisen väljästi. Kuivuriin voi kyllä laittaa ihan reilut kerrokset sieniä, kuivuvat kyllä sen kummemmin asettelematta. 

Suosittelen kuivuria, jos harrastaa sieniä yhtään enempää. Siinä voi myös kuivata kasviksia, lihaakin olemme kokeilleet. 

Rouskut säilömme etikkaan. Pakastimeen emme sieniä laita juuri koskaan, pakastaminen ja myös pakasteiden säilytys kuluttaa turhaan sähköä. Entäs sitten, kun tulee sähkökatkos? Meillä kyllä on pakastin, mutta sille riittää täytettä ilman sieniäkin. 

Sienikausi venyy yhä myöhemmäs nykyisin. Kymmenen vuotta sitten löysimme kantarelleja vielä itsenäisyyspäivänäkin, nykyisin se ei ole ihmeellistäkään. Mutta kyllä se talvikin on sentään vielä tullut, ja silloin täytyy malttaa olla ilman keruutuotteita muutama kuukausi! Hyvä niin, vaikka keräily niin antoisaa onkin. 

Usein kuulee pohdittavan, kuinka läheltä tietä ja millaisilta paikoilta yleensäkään uskaltaa keruutuotteita poimia. Tietysti paikan kannattaisi olla mahdollisimman puhdas, mutta muistuttaisin kuitenkin, että pelloillakin kulkevat traktorit... Varsin moni pelto myös sijaitsee autotien vieressä, joten eipä ruoka ylipäänsä aina täysin puhdasta ole. Mieluummin kuitenkin syön itse poimimiani tuotteita metsästä kuin ostan niitä kaupasta.

Ja nyt on aika linkata loppuun muiden Suuntana omavaraisuus -bloggarien tämänkertaiset postaukset. Käykää lukemassa myös niitä!

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kerkka/

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/06/puolukan-puolesta.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/06/helppoa-omavaraisuutta-parvekkeella.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-6/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=16445

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/mehästä-kohti-omavaraisuutta

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/06/suuntana-omavaraisuus-6-keruutuotteiden.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/06/suuntana-omavaraisuus-osa-6-luonnosta.html

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2022/06/omavaraisempaa-elamaa-2022-osa-2.html

Varmuusvara https://varmuusvara.blogspot.com/2022/06/kesakuun-ensimmainen-maanantai.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/06/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/06/06/kesakuu-22-kerailytalous