Villit vihreät vitamiinit – ilmaista ruokaa luonnosta


Villivihannesten käytöstä on viime vuosina tullut valtavirtaa. Harva on enää tietämätön siitä, että luonnosta löytyy monenlaista hyvää syötävää aivan ilmaiseksi.

Villivihannesten käyttö on helppoa. Aluksi voi vaikkapa suhtautua niihin yrtteinä – aiemmin puhuttiinkin usein villiyrteistä. Pikku hiljaa määrää ja valikoimaa voi laajentaa niin, että villiruoka onkin ateriassa pääroolissa eikä vain mausteena.

Parasta keruuaikaa on alkukesä, mutta satoaikaa voi hyvin jatkaa jopa pitkälle syksyyn. Toki osa villiruoasta on kerättävissä vain keväällä, esimerkiksi kuusenkerkät tai pihlajansilmut. Sen sijaan vaikkapa nokkosen ja vuohenputken satokausi on pitkä ja sitä voi jopa itse jatkaa leikkaamalla kasvustot välillä matalaksi.

 

Kasvien myrkyllisyyttä ei juurikaan tarvitse pelätä. Hyvä yleisohje on, että mitään ei kannata kerätä rannasta, sillä Suomen luonnon myrkyllisin kasvi, myrkkykeiso, kasvaa rantavedessä. Toista myrkyllistä putkikasvia, myrkkykatkoa, ei yleensä kukaan edes söisi, niin pahalta se sekä haisee että maistuu.

Mutta tietysti on syytä varmasti tunnistaa lajit, joita syö. Vuohenputki, yleinen herkku, on putkikasvi sekin, mutta sen oppii äkkiä tunnistamaan ja erottamaan muista.

Moni hyvä villivihannes on puutarhan rikkakasvi. ”Hortan” syöminen siis auttaa myös suhtautumaan rikkakasveihin myönteisesti.

Kasvit neuvotaan usein poimimaan aamulla, jolloin ne ovat aromaattisimmillaan. Mutta turhan tarkka ei tarvitse olla, hyviä ne ovat milloin hyvänsä.

Ruokareseptejä - tai sitten ei

Joskus ihmiset odottavat ruokaohjeita voidakseen aloittaa villivihannesten syönnin. Valmiita reseptejä löytyy helposti, mutta helpompaa on vain lisätä tuoretta vihreää omien, tuttujen keitostensa joukkoon, vaikkapa keittoihin, patoihin ja piirakoihin. Pikku hiljaa voi sitten itse kehitellä omaan makuun sopivia reseptejä, joissa horta ei enää ole mukana lisänä vaan pääraaka-aineena.

Salaatiksi sopivia eli siis raakana lisukkeena toimivia kasveja ovat esimerkiksi peltokanankaali, maitohorsma, vuohenputki ja pihatähtimö.

Säilömistavoista paras on kuivaus. Ellei omista kuivuria, kasvit on helppo kuivata saunan lauteilla tai ihan huoneenlämmössä voipaperin päällä tai yksinkertaisesti roikkuvina nippuina. Rapisevan kuivat kasvit voi sitten murskata viherjauheeksi purkkiin tai paperipussiin.

Viherjauheeksi kannattaa sekoittaa eri kasveja, jotta välttyy minkään yhden kasvin yliannostukselta. Esimerkiksi koivu on diureetti, jonka liikakäytöstä voi olla haittaa, joskaan ei varsinaista vaaraa.

Viherjauhetta on helppo sirotella ruokaan kuin ruokaan tai vaikka juomaan. Se sopii hyvin esimerkiksi smoothieihin.

Varsinaisen ruoka-ainekäytön lisäksi kannattaa muistaa erilaiset mausteöljyt, siirapit, yrttivoi ja yrttisuolat. Pestoon sopivat melkein mitkä tahansa villivihannekset.

Yleensä syötävistä kasveista voi hyödyntää muutkin osat kuin vain lehdet: esimerkiksi orvokin tai maitohorsman kukat sopivat syötäviksi koristeiksi ja lisäävät samalla ruoan terveellisyyttä. 

(Tämä kirjoitukseni on julkaistu kaupunkilehti Karkkilalaisen tämän kesän kesänumerossa.)








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luokanopettajan vinkit

Kanojen ruokinnasta

Muistoissamme: siskoni Tiia