Maatalouskonemuseossa

Karkkilan Nahkiolla sijaitsee maanmainio museo, jonka olen oppinut tuntemaan Traktorimuseona. Mutta ei sen toinen nimi, Maatalouskonemuseo, tee juurikaan enempää oikeutta sille. Tuo museo on nimittäin täynnänsä vaikka mitä! 
Karkkila on nykyisin muutenkin mainio kesälomakohde. Sanon kesälomakohde, koska talvikaudella käyn siellä töissä. On Karkkilassa talvellakin vaikka mitä, mutta kesällä se on tietysti parhaimmillaan. Siellä on muun muassa tasokas Karkkilan Työväen Näyttämö, jonka kesäteatterin ensi-illassa kävimme toissapäivänä (Onnenmaa oli hyvä!), hyviä ruokaravintoloita, elokuvateatteri, tapahtumantäyteiset Rautapäivät, musiikkifestareita, Valimomuseo, Tehtaan Hotelli, kivoja pikkupuoteja... Se on myös Suomen ukulelepääkaupunki. 

Ja sitten siellä on vielä Nahkion maatalouskonemuseo. Olen puhunut Lassille sinne menemisestä jo monta vuotta, mutta koskaan ei lähdöstä ole tullut totta. Sen aukioloajatkin ovat olleet niukat, sehän on ihan yksityinen paikka. 
Museon omistavat Heikki ja Eeva Sundström, joita emme nyt tavanneet. Apunaan heillä on ainakin Markku Peromaa ja Kari Salmisto (kuvassa), jotka osaavat kertoa kävijöille mainioita tarinoita esineistöstä ja niiden käytöstä. 

Tilava halli on rakennettu 12 vuotta sitten, ja esineistö on siis karttunut vauhdilla. Aluksi Sundströmien piti ostaa esineitä, nykyisin niitä tuodaan heille pyytämättäkin. 
Traktoreista keräily kuulemma alkoi. Hallin alakerrassa on näyttävä kokoelma vanhoja Fordeja, Zetoreja ja muita traktoreita ja niiden lisäksi muita maatalouskoneita. Toisessa päädyssä on mopoja ja  muutama vanha ruohonleikkuri.  
Yksi huoneista on omistettu informaatioteknologialle: siellä on morsetuskoneita, puhelimia, kirjoituskoneita, radioita, televisioita, kassakoneita, laskureita ja kameroita.
Tämä on vanha puhelinvaihde. 
Usko tai älä, tällaisella koneella olen kirjoittanut työssäni Suomen Kennelliitossa. Oli suuri edistysaskel, kun sain sähkökäyttöisen Brother-kirjoituskoneen. Niin vanha minä olen! Tosin Kennelliitto oli maailman ensimmäinen kennelkeskusjärjestö, joka siirtyi tietokoneisiin koirarekisterissä ja näyttelytulosten kirjauksessa. Mutta tietojen kirjauksen hoiti reikäkorttilävistäjä, kirjoitustyöt hoidettiin tietokoneajan alussa ihan samaan tapaan kuin ennenkin rämisevillä kirjoituskoneilla. Kirjeistä saatiin mappeihin kopiot, kun kahden paperin väliin pantiin hiilipaperi. Tällaisiakin muistoja käynti Nahkion museossa viritti. 

Lassikin ihasteli, miten siististi ja mukavasti esineet oli Nahkion museossa sijoiteltu. Yläkerrassa oli enemmän itseäni kiinnostavaa esineistöä kuin pihan ja alakerran koneet. Siellä oli omat kokonaisuutensa ainakin seuraaville aihealueille: koti (liinavaatteet, astiat, pyykinpesu, mankelointi, astianpesu), kaupankäynti, maito, vilja, pellava ja heinä (kylvö, puinti, kyntö), hevospelit ja reet, karjanhoito, haravat, lapiot, talikot, sota, suutarintyöt, metsurin työ, marjanpoiminta, hiihto, urheilu, retkeily, kalja, matkalaukut, juomakorit, pullot, Högforsin rautatavarat, lelut, kauppa, vaa'at, kankaankudonta. 
Astianpesulle oli oma nurkkauksensa. 
Kaupat ovat museoissa aina erityisen kiehtovia, koska niissä on niin runsaasti arjen esineistöä. 

Toki Nahkiolla esineitä on samassakin kohteessa hyvin eri aikakausilta. Mutta ei se oikeastaan juuri haitannut. Ei kuitenkaan ollut tarkoituskaan luoda mitään autenttisia miljöitä, vaan saada esille mahdollisimman paljon esineitä, jotka toisille tarjoavat tietoa ja toisille muistoja. Se on yksi museoiden tehtävä, ja erityisen tärkeä tehtävä onkin. 
Jonkin verran mukana oli myös vaatteita liinavaatteiden lisäksi. 
Osa esineistöstä oli sijoiteltu kokonaisuuksiksi kuten tämä kotinurkkaus. 

Lassikin, jota on vaikea saada kotoa mihinkään, myönsi että tänne kannatti lähteä. Hän sanoi, että siellä olisi voinut viihtyä vaikka kuinka pitkään. Itse asiassa piha-alueen esineistö jäi meiltä vielä katsomatta. Pihassa oli koneiden lisäksi ainakin puhelinkoppi ja kioski sekä jokin aitta, jonka sisältöä en nyt sitten nähnyt. Ehkä täytyy mennä Nahkiolle vielä kolmannenkin kerran! 

Kommentit

  1. Maanmainio kirjoitus ja hyviä kuvia museokäynnistänne.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Oli inspiroiva käynti.

    VastaaPoista
  3. Sari Rajala16.7.22

    Ajoin viikolla kahteen kertaan tuon museon tienhaaran ohitse ja molemmilla kerroilla mietin, että tuollakin pitäisi käydä. Tämän tekstisi jälkeen olen entistä vakuuttuneempi käynnin kannattavuudesta. Vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta paikalta. Somerolle ajaessani olen myös katsellut Savenvalajan museokylttiä. Sielläkin pitäisi vierailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta kannattaa käydä! Se on vain kovin harvoin auki, ymmärrettävää sinänsä. Nyt kesällä on perjantaisin, mutta jos on vähänkään isompi porukka, niin kyllä sinne voi soittaa ja sopia käynnin. Ja todellakin, Somerolla on vaikka mitä!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahdun kommenteista!