Männynkäpyhilloa on harva maistanut ja vielä harvempi tehnyt

Mistähän alun perin innostuimme männynkäpyhillosta? Kuusenkerkkiä olemme käyttäneet eri tavoin jo monena vuonna, ja viime vuonna laitoimme pataruokaan männynkäpyjä. Niistä tuli pehmeitä ja hauskan makuisia. 

Ukrainalaisen käpyhillon mainitsi ainakin Jussi Konttinen Hesarissa. Lähdimme etsimään reseptejä. Löytyneet olivat etupäässä venäjänkielisiä tai oudosti konekäännettyjä, mutta kyllä niillä pärjäsi. 

Lassi siis otti kipon ja kiipesi mäntyyn. Tai oikeastaan useampaankin, pihamme nuoriin, suhteellisen mataliin mäntyihin. Ensimmäinen haaste käpyhillon teossa on siis käpyjen saanti. Niitä ei saa kerätä toisten metsistä ilman lupaa, ja niihin ylettyminen ylipäänsä on haastavaa. Lisäksi ne on kerättävä tarpeeksi nuorina. 

Lainaan tässä suhteellisen suoraan venäjästä konekäännettyjä sivuja. Näin niillä kerrotaan: 

Kaukasiassa ja Krimissä on jo muinoin hoidettu monia sairauksia ainutlaatuisella juomalla tai hillolla, joka on valmistettu männynkävyistä. Nuoret kävyt sisältävät paljon vitamiineja, jotka yhdessä lisäävät immuniteettia, poistavat yskää, torjuvat polyartriittia. Lisäksi niillä voi hoitaa ikenien verenvuotoa, vapauttaa hengitysteet ja vahvistaa elimistöä monin tavoin. 

Sivu löytyy netistä hakusanalla "männynkäpyhillo", mutta olen siis muokannut tekstiä luettavammaksi. Näin teksti jatkuu:

1. Kerää kävyt vain puhtaista paikoista. Siirry mäntymetsään, joka sijaitsee kaukana moottoriteistä, teollisuuslaitoksista, saastuneista yleisistä teistä.
2. Raaka-aineiden keräysjakso riippuu ilmasto-oloista ja kasvualueesta. Lämpimällä seudulla keruuaika on loppukeväällä. Viileämmissä ilmasto-oloissa keruu tapahtuu heinäkuun puolivälissä.
3. Valmistukseen olisi valittava vain nuoret, alle vuoden ikäiset kävyt. Ensimmäisen kypsyysvuoden aikana tällaiset hedelmäkasvit ovat mahdollisimman tyydyttyneitä hyödyllisillä entsyymeillä; ne ovat mehukkaita ja puhtaita. Kahden tai kolmen vuoden ikäiset kävyt ovat kuivia ja vailla useimpia vitamiineja.
4. Edellä mainittujen sadonkorjuun perusvaatimusten lisäksi on välttämätöntä tutkia huolellisesti raaka-aineiden ulkonäkö. Älä kerää hyönteisten vaurioittamia tai muuten huonoja käpyjä. 
5. Kerää vain kirkkaanvihreät, pehmeät, avautumattomat kävyt, joissa on päällä tahmea kerros (hartsi). 
6. Erityistä huomiota kiinnitetään männynkäpyjen kokoon. Halkaisija saa olla enintään 4 cm, pituus enintään 45 mm. Ruoanvalmistukseen sopivilla kävyillä ei ole valkoista päällystettä. Ne ovat tahmeita, mehukkaita, ehjiä. Muut merkit viittaavat puusairauksien esiintymisen.
7. Huuhtele kerätyt kävyt. Heitä ne seulalle tai siivilälle ja kasta kylmään veteen. Poista kaikki roskat ja vaurioituneet kohdat, kuivaa pyyhkeillä.

1. Hillo tai siirappi valmistetaan useassa vaiheessa. Se varmistaa makean pohjan asteittaisen tunkeutumisen hedelmän rakenteeseen. Kävyt eivät hajoa ja ne säilyttävät kaikki hyödylliset entsyymit.
2. Lajittele ja pese kävyt. Huuhtele ne pari kertaa kulhossa vettä ja anna kuivua. Valitse astiat, joissa on lämmönkestävä päällyste.
3. Lisää niin paljon vettä, että se nousee 2-3 cm käpyjen yläpuolelle. Peitä astia, laita kiehumaan. Aseta keittolevy suurimman ja keskimääräisen välillä. Hauduta massaa 35–40 minuuttia.
4. Kun asetettu määräaika loppuu, poista astia tulelta. Odota 10 tuntia ja pidä keitos pimeässä. Tänä aikana tulee miellyttävästi tuoksuva liemi, jolla on vihertävä sävy.
5. Siirrä nyt kävyt erilliseen astiaan siirappin keittoa varten, sekoita rakeistettu sokeri. Kuumenna vielä kerran alhaisella lämmöllä, kunnes jyvät liukenevat.
6. Arvioi siirapin konsistenssi. Sen tulee olla kohtalaisen paksu, ei levitä. Laita nyt 1/3 männynkäpyjen kokonaismäärästä homogeeniseen kiehuvaan seokseen, jatka keittämistä 7 minuutin ajan.
7. Pakkaa valmis eliksiiri astioihin, peitä heti tinalla. Jäähdytys tapahtuu ylösalaisin paidan alla. Säilytä pimeässä, huoneenlämmössä 12–14 astetta.

No, me käytimme ehkä jossain kohtaa vähän erilaista menetelmää. Ohjeita siis löytyy monenlaisia, tuo oli niistä yksi. Me kiehautimme, annoimme seistä, keitimme jälleen useita kertoja. 

Valitettavasti taisimme ryhtyä puuhaan sittenkin liian myöhään. Kävyistä ei tullut pehmeitä ja syötäviä, vaan ne jäivät koviksi. Emme siis saaneet hilloa vaan siirappia. Mutta tuo siirappi on hyvää! Se on pihkaista, erikoisen makuista. Aiomme syödä sitä makeiden jälkiruokien lisukkeena. Se sopii varmasti lettujen, jäätelön ja juustojen lisukkeeksi. 

Laitoimme purkkeihin yhden kävyn malliksi. Viimeiseen purkkiin tuli enemmänkin käpyjä. Loput kävyt ovat vielä tallessa: lähdemme ostamaan vahvaa viinaa ja säilömme ne siis alkoholiin. Siitä tulee siis yskänlääkettä. 

Kokeilu oli työläs mutta mielenkiintoinen. Kädet ja astiat tahmaantuvat, ja keittoaikahan on todella pitkä. Ehkä silti kokeilemme ensi vuonna uudelleen aiemmin keväällä.