Tee itse kuusenkerkkähilloa – se on ihan helppoa

Tänä vuonna et enää ehdi tehdä kuusenkerkkähilloa, ne päivät menivät jo kesäkuun alussa. 
Mutta tässä ohjeet ensi vuodelle:

1.       Hanki metsä, josta voit ottaa kerkät. Muutamakin puu riittää, mutta muiden puista ei saa poimia kerkkiä kuin luvan kanssa.

2.       Hanki agar-agaria. Jos sitä löytää kaupoista, se on yleensä pienenpienissä purkeissa. Jos teet hilloa tai marmeladia enemmän, tilaa agar-agar netitse. Ainakin Saksasta saa tilattua luomulaatuista agar-agaria puolen kilon pakkauksissa.

3.       Odota oikeaa hetkeä kerkkien poiminnalle; sopivaa keruuaikaa on maksimissaan muutama viikko kevätkesällä.

4.       Hanki sopivankokoisia purkkeja. Kierrätyspurkit kelpaavat omaan käyttöön, myyntipurkit pitää hankkia netistä tai matkustaa jonnekin, jossa niitä myydään suurissa määrin. Kaupoissa purkkien hinnat ovat huimia, suurissa erissä voi päästä puolen euron – euron hintaluokkaan kappaletta kohden. Muista ostaa myös kannet! Kannattaa myös huomata, että sadan purkin laatikko painaa aika tavalla – jo pelkästään postista autoon kantaminen voi vaatia apuvoimia.

5.       Varaa kerkkien keräämiseen riittävästi aikaa ja voimia, se ei ole kovin nopeaa.

6.       Huuhtele kerkät ja puhdista turhat, mukana tulleet asiat. Yritä saada kätesi puhtaiksi pihkasta.

7.       Voit jättää kerkät veteen likoamaan muutamaksi tunniksi tai yön yli.

8.       Laita kerkät kiehumaan isoon kattilaan runsaaseen veteen.

9.       Pese purkit ja kannet. Myös uudet purkit ja kannet pitää huuhdella, käytetyt tietysti pestä kunnolla.

10.   Lado purkit uuniin ja kannet kattilaan veteen kiehumaan. Hygienia on tärkeää.

11.   Kun kerkät kiehuvat, lisää sokeri. Keitä, kunnes kerkät ovat pehmeitä.

12.   Ota kattila liedeltä ja soseuta tai pienennä kerkät tehosekoittimella. Pese tehosekoitin, kerkkä tahrii.

13.   Laita kattila takaisin liedelle ja jatka keittämistä.

14.   Lisää sitruunahappo.

15.   Sekoita agar-agar veteen ja lisää seos tasaisesti kerkkähilloon.

16.   Sammuta liesi.

17.   Sammuta uuni ja nosta purkit varovasti pöydälle. Liian kuumat purkit kylmällä pöydällä hajoavat. Hävikki tulee kalliiksi.

18.   Asettele purkit lieden viereen tasolle täytettäviksi. Käytä ottimia, sillä kuumiin purkkeihin ei voi koskea käsin. Varo, ettei purkkiin mene epähygieenisyyksiä esimerkiksi patalapuista.

19.   Täytä purkit kerkkähillolla vaikkapa lusikalla. Suppiloa ei oikein voi käyttää, sillä hillo on paksua.

20.   Sekoita kerkkähilloa kattilassa aina välillä.

21.   Kunkin purkin täytyttyä ota kiehuvasta vedestä ottimella kansi, aseta se purkin päälle ja kierrä  hieman kiinni. Et saa sitä kierrettyä heti kunnolla, sillä kansi on tulikuuma.

22.   Kun kannet ovat hieman jäähtyneet, kierrä kannet tiiviisti kiinni.

23.   Siirrä purkit vesialtaaseen, sillä et ole onnistunut täyttämään niitä ilman, että ulkoreunat olisivat tahriintuneet.

24.   Pese purkit. Nosta ne vedestä ja kuivaa ne, jotta ne eivät jää tahmeiksi.

25.   Pese kattila, jossa keitit hillon.

26.   Laita purkkeihin etiketit. Jos aiot myydä purkkeja, selvitä, mitä kaikkea etiketissä täytyy lukea. Suunnittele etiketit, hanki niitä varten tarrapohjat, printtaa etiketit. Leikkaa ne, ellet ole onnistunut tekemään juuri oikeankokoisia etikettejä oikeanlaisiin tarrapohjiin. Liimaa etiketit purkkeihin.

27.   Jos teit hillot vain itsellesi, säästyt etikettiurakalta ja voit tehdä etiketit käsin millaisiin pohjiin hyvänsä.

Takana kuusenkerkkämarmeladia, edessä syreeninkukkasiirappia.

28.   Jos teit hillot myyntiin, mieti, millä hinnalla raaskisit niistä luopua. Materiaalihan oli melkein ilmaista, joten olisiko vaikka kaksi euroa purkilta sopiva?

No, tämä oli taas tätä minun huumoriani. Kuusenkerkkähillon teko voi olla ihan hauskaa. Mutta nopeaa ja vaivatonta se ei ole, eikä ihan ilmaistakaan. (Purkki ja kansi vajaan euron, agar-agar, mahdollinen sitruunahappo, sokeri, sähkö tai kaasu, vesi, pesuaineet astioiden pesuun, tarrapohjat, printtaus.)

Männynkerkkähillon teko on periaatteessa samanlaista kuin kuusenkerkän. Erona on se, että männynkerkkiä voi poimia vain pienistä, nuorista männyistä (mikä sitten tietysti haittaa kasvua), ja se, että männynkerkkien pihka ei sitten irtoakaan yhtä helposti käsistä tai astioista. 

Ylhäällä ensimmäisessä kuvassa on keväisiä kuusenoksia, joissa kerkät ovat vielä aivan pienenpieniä. Ihan niin pieniä ei vielä kannata poimia. 

Kommentit