Horsmankukkahillo

Olemme tehneet paljon horsmankukka-punaherukkahilloa. 

Yhtään kuvaa horsmasta minulta ei nyt löydy, joten tämä perhoskuva saa toimia aloituskuvana. 

Punaherukkahillohan sellaisenaan on monelle liian kirpeää, mutta kun siihen yhdisti maitohorsman kukkia ja nuppuja, siitä tuli yllättävän hyvää! Kukat ja nuput jotenkin loivensivat punaherukan voimakkuutta. 

Horsma-aika alkaa vain olla ohi, joten kukintoja ei ole enää helppo löytää. Siksi muokkasimme reseptiä niin, että lisäsimme siihen myös vadelmaa. 

Hillon teko sinänsä on erittäin helppoa. Poimii ja puhdistaa marjat, keittää ne, tarvittaessa (kuten nyt herukan kanssa) soseuttaa keitoksen sauvasekoittimella, lisää hillosokerin ja keittää lisää. 

Työlääksi homman tekee se, että purkit on desinfioitava, jos hillon toivoo säilyvän. 

Me desinfioimme purkit uunissa, pienet määrät onnistuvat yleensä kattilassa keittämälläkin. Ensin purkit on tietysti pesty huolellisesti, yleensä tiskikoneessa. Myös uudet, käyttämättömät purkit pesen. 

Uuniinkin mahtuu rajallinen määrä purkkeja, mutta kahteen kerrokseen meidän uuniimme mahtuu ehkä noin 30 purkkia, riippuu tietysti purkkien koosta. 

Kannet keitän kattilassa. Sitten vain yritän toimia nopeasti ja olla koskematta purkkeihin tai kansiin millään, mitä ei ole desinfioitu.

Horsma-herukka-vadelma-hillo on kauniin väristä. Ja hyvää!