En ole suorastaan puhunut tästä Lassin kanssa, vaikka Lassihan meillä se varsinainen puutarhuri on. Mutta oma käsitykseni on, että maissin viljely voisi jäädä meillä sikseen.
Ensimmäisen kerran kasvatimme maissia toistakymmentä vuotta sitten. Silloin onnistuminen oli hyvinkin vähäistä, kyseessä oli jokin isokasvuinen, keltainen lajike. Satoa ei tullut juuri ollenkaan.
Nyt Lassi oli valinnut matalakasvuisen, tummajyväisen lajikkeen. Siemenet kylvettiin sisällä varhain keväällä. Ne saivat kasvaa esikasvatuksessa lämpöalustalla lämpölampun alla ja kesän alussa ne sitten istutettiin yksitellen kasvimaalle.
Kesä niitä tietysti kasteltiin, välillä lähes päivittäin, ja joskus ehkä vähän kitkettiinkin. Elokuussa tähkät alkoivat olla jo aika paisuneita ja niiden vaaleat "hiukset" värjäytyivät tummiksi. Saatoimme maistaakin jo ja hyvää oli. Herkullinen mehu lensi suupielistä, kun tähkää puraisi.
Syyskuussa sitten tulivat yöpakkaset. Pimeässä poimimme käsikopelolla tähkiä turvaan - olimme olleet jossakin reissussa ja huomasimme uhkaavan pakkasen liian myöhään.
Osa tähkistä oli vielä raakoja. Kypsiä, tummia maisseja oli puolikas pieni korillinen eli ehkä parikymmentä.
Olemme raaskineet itse syödä muutaman ja panneet osan myyntiin. Eihän niitä juuri kukaan tahdo ostaa. Ne ovat tummia ja epämääräisen näköisiä. Ihmiset myös luulevat, että maissi pitää kypsentää grillissä. Ei tarvitse.
Äsken söin yhden noista vielä jäljellä olevista. Ei se enää ollut makea, mehukas ja herkullinen. Se oli kuivunut.
Eli jos Lassi minulta kysyy, niin ei kannata maissia kasvattaa ensi vuonna.
Ei laiteta ainakaan isoa alaa. Toisaalta nyt olisi siemeniä omasta takaa. ;-)
VastaaPoista