Pimeyden töitä

Illalla väsytti. Olin jo nukkumassa ja sammuttanut valon, kun Lassi tuli ja pohdiskeli, miten kylmä yöstä mahtaa tulla. Olisiko kasvit pitänyt sittenkin peittää?

Tarjouduin nousemaan ylös ja lähtemään hänen kanssaan vetämään harsoja. Olisihan surkeaa, jos koko kesän työnteon ja huolehtimisen jälkeen maissit, kesäkurpitsat ja pavut olisivat paleltuneet.

Missähän harsot edes ovat? Mutta ehkä kuitenkin tulee pilviä ja lämpö pysyy kohtuullisena. Lassi päätyi laittamaan kellon soimaan aamuyöllä. Katsotaan, mikä on lämpötila silloin.

Neljältä kello soi ja Lassi kömpi alakertaan katsomaan mittareita. Kyllä, kylmä oli. Pilkkopimeä taivas oli pilvetön. Puimme päälle, otimme taskulamput ja lähdimme pimeyteen. Ensin ulkoilutin koirat ja sitten taapersimme kohti Serafian mökkiä, jonka köökki toimii puutarhavajanamme. Ihmeen lämpimältä tuntui Serafian tupa ulkoa tullessa. (Olen usein ihmetellyt, miten ihmeessä Serafia 1800-luvulla pärjäsi mökissään, jossa ei ollut edes kaksinkertaisia ikkunoita.)

Upea tähtitaivas ei kauheasti lohduttanut. Etsimme harsot ja lähdimme levittämään niitä. Ihmeesti ne riittivät juuri kriittisimpien kasvien ylle, kun kasvimaan reunasta löytyi vielä pari. 

Sisään tullessa hoksasin myös kukat. Mitenhän daaliat pärjäävät? Entä marketat ja muut kesäkukat? Päädyin viemään muutaman ruukun turvallisempaan paikkaan ja nostamaan muutaman ihan verannalle asti. 

Huh! Sitten takaisin nukkumaan. Tosin uni ei tietenkään moisen rupeaman jälkeen tullut. Mietin tekemättömiä lehtijuttuja ja muita työasioita. 

Aamulla maailma näytti niin toiselta. Lähdin keräämään papuja, Lassi jäi säilömään kurkkuja. Havahduin, kun verannan ovi kävi. Palasin takaisin Lassin luo. Mikä oli?

Yöllä sisään nostamassani kukkaruukussa oli ollut muurahaispesä. Nyt verannan lattia kuhisi muurahaisia. Sillä lailla. Sain kuulla, että kasvien siirto lähemmäs taloa olisi riittänyt, ei olisi tarvinnut nostaa niitä sisälle. No ei olisi.

Muutama muurahainen saattoi valitettavasti menettää henkensä, kun kaavin niitä lastalla rikkalapioon ja heittelin ulos. Sori siitä, mutta eivät ne meillekään voi jäädä asumaan. 

Papuja oli paljon. Toivottavasti loputkin kypsyvät, vaikka syksy näyttää selvästi saapuneen. Onneksi ainakin kasvihuoneissa kasvukausi jatkuu.