Kanalan tarvikkeet

Kanojen pitoon ei kovin kummoisia välineitä tarvita, mutta yhtä ja toista on hyvä olla. 
Sen opin niiden runsaan kymmenen vuoden ajan, joita kanoja pidin. 

Aloituskuvassa näkyy kanalamme, joka on parantajaeukko Serafia Waldenin vanha mökki. Serafian saunaan teimme kanalan, keittiössä on puutarhavaja ja takakamarissa säilytystilaa muun muassa rehuille. Ulkotarha palveli aikansa, mutta aivan viime kuukausina päästimme kanat välillä vapaiksikin. Se ei yleensä ole järkevää, sillä ketut ja haukat voivat verottaa parvea. Auton alle jäämisen riskikin on, tosin pieni. Kanat kyllä varovat, eikä niiden karkaamisestakaan ole yleensä pelkoa. (Siksi en uskokaan tarinoihin metsään hylätyistä kanoista; sellaisten juttujen takana on yleensä jokin erikoinen tapahtumaketju.)
Elimme pitkään ilman juottoautomaattia. Se oli tyhmää. Nipallinen, iso automaatti säästää paljon aikaa ja vaivaa. Tietysti nipat voi hankkia erikseen ja kiinnittää itse kannelliseen ämpäriin, mutta vaivattominta on ostaa koko automaatti kerralla. 

Me siis hankimme tuon automaatin melko vastikään. Tuon kokoisen astian vesimäärä riittää pienessä kanalassa kuukausiksi ja pysyy siistinä. Toki veden voi vaihtaa useamminkin, jos tahtoo. 
Ruokinta-automaatti useimmilla kananpitäjillä on, vaikka se on minusta huomattavasti vähemmän tarpeellinen kuin vesiautomaatti. Jyväthän voi hyvin heittää suoraan pehkun päälle, josta kanojen on niitä kiva kuopsutella. Puuroa tai salaatteja tuollaiseen automaattiin ei oikein edes voi laittaa. (Ja muistetaan, että esillä ollutta ruokaa ei saa kanoille tarjoilla.) Rehu on oikeastaan ainut, mille tuollainen automaatti sopii, mutta jos se kastuu, rehu klönttiytyy. Kyllä minä silti rehuautomaattiakin suosittelen.
Lämmitykseen meillä on kattoon kiinnitetyt säteilylämmittimet. 
Nämä ovat veneeseen tarkoitettua mallia. 
Lämmittimiä on kaksi, joten lämmitysvaihtoehtoja on neljä: suurimman osan vuotta niitä ei tarvita, mutta pikku pakkasilla riittää pieni. Jos pakkasta on enemmän, vaihdetaan isoon lämmittimeen ja oikein kovilla pakkasilla käynnistetään molemmat. Sellaista meillä tapahtui tosi harvoin. Tietysti toimiva eli kompostoituva pehkukin lämmittää, mutta pelkästään siihen ei voi Suomen talvissa luottaa.
On meillä lämpölamppukin. Sille olisi käyttöä lähinnä silloin, jos olisi pikkutipuja talvisaikaan. Itse olen antanut tipuja aina tulla vain kesäisin, joten lämpölamppua ei ole tarvittu. 
Valaisin on toki tärkeä. Tällainen suoja estää lamppua rikkoutumasta. Kanathan lentelevät sisälläkin, joskus rajustikin. Meillä oli valo ajastettu syttymään ja sammumaan automaattisesti. 
Metalliset, kannelliset saavit ovat ihan ehdottomia. Meillä on niitä useita: osassa on rehua, osassa kauraa, osassa kuivia leivänkannikoita. Samoja saaveja on myös jäteastioina Lassin verstaalla. 

No, kaikki nuo kuvien tarvikkeet ovat nyt tarpeettomia, kun kanat muuttivat viime viikolla Vihtiin. 
Jos esineet kiinnostavat, kysele hintaa. Sijaintihan on Lopen Pilpala. 

Perhepotretti. 


Kommentit