Käpyviinaa, kriikunalikööriä ja lakkajuomaa

Olipas meillä mukava ilta! 

Olli ja Minna tulivat syömään. Aloitimme maistelemalla itse tekemiämme liköörejä. Nehän valmistuvat uuttamalla, seisottamalla mahdollisimman vahvassa viinassa. Myöhemmin niitä voi sitten laimentaa. 

Käpyviinan teko ei kyllä ollut ihan niin helppoa. Käpyjen poiminta nuorina puusta on työlästä jo sinänsä. Sitten niitä piti keittää päiväkausia. Jollain lailla käpylikööri onnistuu pelkällä seisottamisellakin: kuukausien kuluessa männynkäpyjen maku- ja tehoaineet varmasti uuttuvat viinaan ilman keittämistäkin. 

Me keitimme, mutta emme tietenkään pitäneet tulta käpykattilan alla päiväkausia. Aina välillä tuli sammutettiin ja seoksen annettiin hautua. Sitten jälleen tuli alle ja sama uudelleen. 

Ihmeen hyvää tuo metsäinen juoma on. Ja kauniin punaista. Kävyt sen sijaan ovat mustia, vaikka ne kerättäessä olivat vihreitä. Myös tekemämme käpysiirappi on melko mustaa. 

Kauniin väristä ja pikantin makuista on myös kriikunalikööri. Lakkalikööri häviää molemmille sekä maussa että ulkonäössä. 

Ruuan jälkeen pelasimme vanhaa Tuttu juttu -peliä, jota en muistanut meillä olevankaan. Seurapelit ovat kivoja. 

Ensi kerralla päätimme pelata Rappakaljaa, hauskaa keksimispeliä. Toivottavasti seuraava peli-ilta tulee pian!