Ihmisillä on monenlaisia tapoja yrittää hankkia sädekehä.
Jotkut niistä ovat paitsi turhia myös haitallisia.
Yksi niistä on jokasyksyinen haravointi. Pihan pitäisi kuulemma olla siisti, ja siisteys tarkoittaa sitä, että siellä ei ole lehtiä. Ihmisillä on siis myös kovin eriäviä käsityksiä paitsi kauneudesta myös siisteydestä, opittuja useimmat.
Meillä on täällä Solstrandissa kymmenkunta haravaa. Arvatenkin ne ovat jostain 1980-luvulta. Silloin on ilmeisesti pidetty suuria haravointitalkoita, jotta piha on saatu täysin lehdettömäksi. Samaa puutarhakäsitystä edustavat ne lukuisat vieraslajit joita tänne on tuotu: isokierto, lupiini, kurttulehtiruusu...
Minä pyrin haravoimaan teiden reunuksia, jotta tie ei kasva umpeen, ja toki terassia ja kiviportaita samasta syystä. Ruohikkoa on turha haravoida: lehdet vain parantavat sen kasvua. Varsinaista nurmikkoa meillä ei olekaan, miksi olisi? Mutta sama koskee sitäkin: terve maaperä ja sen pieneliöstö tarvitsevat eloperäistä ainetta. Mieluummin puiden lehtiä kuin keinolannoitteita!
Muistan, kun ensimmäistä kertaa luin ajatuksesta, että leikattua nurmikkoa ei pihassa tarvittaisikaan, vaan pihaan voisi peräti tarkoituksella hankkia ja jättää tilaa luonnonkasveille. Asuin Kuhmossa, ja vuokraemäntäni oli suorastaan pöyristynyt lukiessaan Aura Koiviston kolumnin Suomen Luonto -lehdestä. Hän valitti siitä tuohduksissaan isoon ääneen. Minusta kolumni oli erinomainen ja ajatus heti järkeenkäypä.
Nykyisin siitä kuten haravoimatta jättämisestäkin puhutaan jo paljon. Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY on ottanut asiaan kantaa erityisesti eläinten kannalta ja tiivistänyt asian selkeästi. Lainaan tekstin tähän:
Kuolleet lehdet ovat osa luonnon kiertokulkua







Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!