Pyhäjärvi – Karkkila – Nyhkälä – Högfors 1922 - 2022

Viime aikoina olen yrittänyt eri tavoin hankkia tietoa Karkkilasta 1920-luvulla. Kyse on taustatiedon keruusta romaanini jatkoon: vuonna 2019 ilmestyneessä kirjassani pieni Iita elää Pilpalan kylässä vuonna 1923, mutta jatkossa hän pääsee Karkkilan yhteiskouluun. Silloin eletään vuotta 1925. 

Kirjoittajaryhmämme viimekertainen tehtävä osui sopivasti tähän. Piti verrata keskenään jotain kulttuurimaisemaa sata vuotta sitten ja nyt. 

Minulla oli siis tietoa hankittuna jo valmiiksi, mutta ihan helppo tämä tehtävä ei kuitenkaan ollut, monestakin syystä. Valtaosa hankkimastani taustatiedosta koskee elämää ja elämäntapaa, politiikkaa ja sattumuksia. Sen sijaan itse maisemasta olen löytänyt niukasti tietoa (ja esimerkiksi koulunkäynnistä vuonna 1925 Karkkilan yhteiskoulussa). Tämä vertailu piti kuitenkin tehdä ikään kuin karttaa katsoen, lintuperspektiivistä. 1920-luvun karttaa minulla ei ole käytettävissäni (sitä ei tosiaankaan ole tullut vielä missään vastaan!). Elämisen yksityiskohdat eivät kuitenkaan näy lintuperspektiivistä, joten paljon piti jättää pois. Se oli tietysti myös onni, sillä jutusta olisi muuten tullut kohtuuttoman pitkä, etenkin kun vertailu nykyhetkeen pidentää juttua muutenkin. 

Mitään kaunokirjallisuutta tästä kuvauksesta ei tullut, en oikeastaan siihen pyrkinytkään. Halusin vain kirjata tällaisen välivaiheen tiedonhankinnastani: näiden tietojen kokoaminen auttoi minua jo hieman eteen päin kirjaprojektissani. Yllättävän vähän siis ihan selkeää tietoa tuosta ajasta löytyy; on kyllä runsaasti erilaisia kirjoja, joissa paneudutaan johonkin osa-alueeseen, tai sitten kirjoja, joissa kuvataan laajempaa ajanjaksoa ja jää usein epäselväksi, miten asiat olivat nimenomaan 1920-luvulla. Eniten ja helpoiten löytyy tietoa Fagerkullan ja Haukkamäen alueilta, mutta ne jätin tästä tekstistä pois. Yritin keskittyä nimenomaan nykyisen Karkkilan keskustaan, joka tuolloin oli Nyhkälän ja Karkkilan kylää. 

Kirjassani eletään kyllä myös Fagerkullassa, mutta se on eri asia. Nyt keskityin vain torin ja aseman seutuun. Myös 1920-luvun kuvat esittävät useimmiten Fagerkullaa tai Högforsin tehtaan seutua, Karkkilan ja Nyhkälän kylistä ei esimerkiksi Finnasta löydy kuvia. Yhden kuvan Karkkilan torista löysin Ruukkimuseo Senkan sivuilta. Se on tässä: 

Karkkilan toria 1920-luvulla. Kuvan otin Ruukkimuseo Senkan sivuilta. 

Tässä kirjoittajaryhmälle kirjoittamani teksti: 

Pyhäjärvi Ul perustettiin 1867. Vuonna 1922 nykyisen Karkkilan keskusta kirkon, linja-autoaseman ja torin tienoilla oli Pyhäjärven kunnan Nyhkälän kylää. Karkkilan kylä oli lännempänä.

Oli kuluva vielä kymmenen vuotta, ennen kuin Karkkilan keskusta-alue erotettiin Pyhäjärvi Ul:stä Karkkilan kauppalaksi 1932. Karkkilan kauppala koostui pääasiassa Nyhkälän ja Karkkilan kylistä. Vuonna 1969 Pyhäjärvi Ul liitettiin Karkkilan kauppalaan ja kauppalasta tuli kaupunki vuonna 1977.

Kirkko oli vuonna 1922 keskellä kylää kuten nykyisinkin. Se on kaunis, vuonna 1781 rakennettu puukirkko, jota ympäröi hautausmaa. Vuonna 1922 hautoja oli vähemmän kuin nykyisin. Uusi hautausmaa perustettiin 1939 Keinumäelle. Kirkko oli vuonna 1922 päässyt hieman huonoon kuntoon ja sitä korjattiin kolme vuotta myöhemmin. Sen ulkoseinät olivat keltaiset – niistä tuli uudelleen punaiset vasta 1954.

Hautausmaalle tyypillisiä ovat rautaiset hautaristit, joita Högforsin tehtaan työläiset saivat eläkkeelle jäädessään valaa viimeisinä töinään. Sankarivainajien aluetta ei vuonna 1922 vielä ollut. Puuristejä sen sijaan oli vielä runsaasti, vaikka kivestä veistetyt hautamuistomerkit olivat jo yleistyneet.

Hautausmaata ja ympäröivää kiviaitaa jatkettiin 1910- ja 1940-luvuilla, kun hautausmaata laajennettiin. Nykyinen, kauniisti sammaloitunut kiviaita ei siis ole sama kuin vuonna 1922. Vanhasta kiviaidasta on jäljellä portinpylväät, joissa on Högforsin valamat ristit.

2000-luvulla Karkkilan liike-elämä on hiljentynyt. Keskustassa on kampaamoja ja kirpputoreja, mutta on myös tyhjiä liikehuoneistoja. Kauppoja on silti useita, suuriakin. Sata vuotta aiemmin kauppoja oli yksi: ”maalaisten kauppa” sijaitsi pienessä rakennuksessa Karjaanjoen sillan kupeessa. Fagerkullan puolella oli omat ostomahdollisuutensa; tehtaan maitopuoti ja pieniä porstuamyymälöitä.

Pääosa niistä ruokatarpeista, joita ei itse kasvatettu, hankittiin torilta. Toripäivä oli perjantaisin kello 7-14. Joka toinen viikko oli isompi tori, joka toinen ”välitoripäivä”. Eläinmarkkinoita oli kolmesti vuodessa.

Yhäkin, vuonna 2022 tori on keskeinen osa Karkkilan kaupunkia etenkin kesällä. Vuonna 1922 tori oli pienempi ja se sijaitsi parisataa metriä lännempänä, nykyisen Keskuspuiston paikalla. Torin laidalle oli kahta vuotta aiemmin noussut uusi uljas Karkkilan yhteiskoulu. Sen vieressä sijaitsi postitalo. Vanhan yhteiskoulun paikalla on nyt Liikuntahalli, ja betoni-nen yhteiskoulun rakennus on sen takana. Postitaloa yhteiskoulun vieressä ei enää ole.

Keskuspuisto on vuonna 2022 vehreäksi rakennettu puisto, jossa risteilee hoidettuja hiekkateitä. Puiston keskellä sijaitsee Punaisten muistomerkki. Suihkulähde on nyt poistettu käytöstä ja allas täytetty.

Vanha tori oli liejuinen ja mutainen. Sen laidalla, yhteiskoulun vieressä, sijaitsivat hevosten kiinnityspuomit. Myyntikojut saivat jäädä torille viikoiksi. Torilla oli yleinen käymälä, mutta se oli epäsiisti. Nykyisinkin on torikäymälä, se on kioskin yhteydessä ja lukittu.

Vuonna 1922 Pyhäjärven kadut olivat hiekkapintaisia ja niillä kuljettiin pääosin hevoskyydein. Vain harvoin teitä myöten porhalsi auto. Nyt autot ovat vallanneet koko keskustan: niitä on katujen varsilla, torilla, parkkipaikoilla ja ajoteillä. Lyhyetkin matkat kuljetaan pääosin autoilla, ja ne myös jätetään usein käymään tyhjää jopa kaupassakäyntien ajaksi. Jalkaisin kulkevat lähinnä koululaiset. Iltaisin nuoriso valtaa autoineen torialueen, ja kaduilla päristävät mopopojat öisinkin asukkaiden mieliharmiksi.

Vuonna 1922 Nyhkälänharju oli laajahko metsä, joka jakoi Nyhkälän kylän kahteen osaan. Valtatien puolella asui Haglundin lääkäripariskunta komeassa puutalossa, jossa sijaitsi sekä lääkärin että hammaslääkärin vastaanotto. Vastaanotolle tultiin omin jaloin odottelemaan, mikäli se suinkin oli mahdollista. Silloin tällöin jonon ohitti joku Högforsin tehtaalla loukkaantunut, jota tuotiin hätäkuljetuksena hevosella.  Lääkärissä käytiin yksityisesti myös Lopen puolelta, mutta ulkopaikkakuntalaisilta Haglundit perivät maksun.

Nyt lääkäritalo on palanut, ja Harjun metsästä on itäosa louhittu pois koulun kentän tieltä. Metsä on kulunut, vesitornin tienoo on ollut monen nuorisopolven ajanviettopaikka.

Kunnantalo sinnittelee yhä Harjun kupeessa, mutta ennen niin merkittävä rakennus nuokkuu nyt koulun tieltään sysäämänä, hylättynä ja ränsistyneenä rinteen reunalla. Vuonna 1922 sen alapuolella sijaitsi ulkorakennus, jossa oli lääkäreiden halkovaja sekä huussi asiakkaille.

Taloja oli 1920-luvulla harvassa, ne olivat puisia ja enimmillään kaksikerroksisia. Niitä ympäröivät pihat, joita viljeltiin vähintäänkin kotitarpeiksi. Tehtaan työväki asui pääosin Fagerkullassa ja Haukkamäessä. Pyhäjärven ranta oli rakentamaton, lähimpänä rantaa sijaitsi maatiloja: Takkoi, Näröi, Anttila.

Muina kuin toripäivinä vilkkain alue Nyhkälässä oli aseman tienoo. Juna lähti ja saapui Högforsin asemalle kahdesti päivässä. Asemalta oli pistoraide Högforsin tehtaalle, mutta Nyhkälän kylässä sijaitsevaa asemaa kutsuttiin Högforsin asemaksi. Asema sijaitsi lähellä Pyhäjärven rantaa, se oli rakennettu Högforsin tehtaan omistamalle Takkoin tilalle sekä Närön ja Anttilan tilojen maille.

Asemarakennuksia ei enää ole, ne purettiin sen jälkeen kun rautatieyhtiö lakkautettiin vuonna 1967. Nykyisin rautatiestä on jäljellä vain kiviset pilarit, jotka aikoinaan olivat Högforsin tehtaille johtaneen pistoraiteen ylittävän valtatien sillalla.

Asemalla kävivät varmasti katsomassa lähtijöitä ja saapujia nekin, jotka eivät olleet matkalla minnekään. Se, jolla oli joutilasta aikaa, saattoi siis viihdyttää itseään tutkailemalla, kuka saapui Pyhäjärvelle Lopelta tai peräti Hyvinkäältä asti, tai kuka oli lähdössä maailmalle.

Vuonna 1922 ei ollut linja-autoliikennettä saati linja-autoasemaa. Ensimmäisen linja-auton liikenneluvan Pyhäjärvelle sai Oskari Hietakangas vasta kolme vuotta myöhemmin. Linja-auto kulki Helsinkiin kerran päivässä. (Suomen ensimmäiset linja-autoasemat perustettiin Hämeenlinnaan ja Tampereelle 1929.) Junalla pääsi myös Helsinkiin Hyvinkään kautta, mutta silloin matka kesti hieman pidempään kuin 3,5 tuntia.

Vähiin on joukkoliikenne käynyt jälleen vuonna 2022. Junarataa ei enää ole, mutta linja-autoasema sentään sijaitsee nykyisen torin laidalla Huhdintien varrella. Linja-autojen odottajia istuu yhä asemarakennuksen edustalla lähdössä joko Vihdin ja Helsingin tai Forssan ja Porin suuntaan, mutta linja-autovuoroja on suuresti vähennetty viimeisten vuosien aikana. 

***

Tässä tekstissä voi hyvin olla virheitä. Jos löysit niitä, olisin kiitollinen, jos kertoisit, miten asiat oikeasti ovat tai olivat. Puutteita tässä ainakin on. Tutkimustyöni jatkuu, ja olen kiitollinen kaikista tiedonmuruista, joita jostakin vain saan. Kerro siis rohkeasti, jos tiedät jotain Karkkilan/Pyhäjärven/Högforsin 1920-luvusta! Erityisesti minua kiinnostaa vuonna 1913 perustettu yhteiskoulu. Koulun myöhemmät vaiheet on dokumentoitu tarkemmin, tiedot 1920-luvusta ovat kiven alla. 

Kommentit

  1. Anonyymi19.11.22

    Kirsti Salmi-Niklanderin Itsekasvatusta ja kapinaa voi avata 1910-1920-vuosikymmenellä eläneiden elämää. Marja Holli on kirjoittanut Lydia Virtasen elämän innoittamana pienen romaanin, josta myös saattaa löytyä ajankuvaa 20-luvusta. Ulla J.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika Tudeer20.11.22

      Lyyti-kirja onkin tuttu jo vuosien takaa, mutta täytynee vielä käydä läpi, jos siitä löytyisi jotain miljöökuvausta. Tuo Itsekasvatusta ja kapinaa taisi olla se jonka kävin läpi kirjastolla pari viikkoa sitten, varmistelen vielä. Olen siis viettänyt tuntikausia kirjaston Karkkila-tutkimushuoneessa ja paljonhan sieltä on löytynytkin. Muutaman kirjan olen ostanut itsellenikin. Erityisesti vanha rakennuskanta ja yhteiskoulun toiminta ovat kuitenkin vielä hakusessa. Ihanaa, että vinkkasit! Kerro ihmeessä, jos mieleesi tulee vielä muuta.

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahdun kommenteista!