Syrjä - kulttuurikeskus, kohtaamispaikka ja pian myös museo

Syrjä on Lopen kunnan omistama vanha talonpoikaistila Loppijärven rannassa Järventaustan kylässä. Sillä on mittava kulttuurinen ja paikallishistoriallinen menneisyys, johon linkittyy suomalaisen kulttuurin merkkihenkilöitä suomalaisuusaatteen, kirjallisuuden ja muun suomalaisen sivistyksen historiasta. Yhtaikaa siihen liittyy merkittävä määrä talonpoikaista elämäntapaa ja kansanperinnettä, joita sen säilyttämisessä niinikään vaalitaan. Syrjään onkin perusteilla museo työnimeltään Kesäkoti Lopen Syrjä. Talo on nimittäin toiminut kesänviettopaikkana kaupunkilaisille samaan aikaan kun siellä on eletty vaatimatonta, tavallista hämäläistä maalaiselämää.  

1800-luvun alun emäntänä Syrjässä oli Maija-Stiina. Lopen naisen kansal­lis­puku pohjautuu nimenomaan Syrjästä löytyneisiin Maija-Stiinan vaatteisiin. 

Syrjässä on järjestetty lukuisia mielenkiintoisia tapahtumia, jotka ovat liittyneet musiikkiin, kirjallisuuteen, historiaan, perinnerakentamiseen ja moneen muuhun. Kuvassa vasemmalla Suvi Ahola, joka kävi kertomassa Minna Canthista ja hänestä kirjoittamastaan kirjasta. Oikealla Syrjä-seuran puheenjohtaja Erja Noroviita.

Syrjän talo on ollut pitkiä aikoja tyhjillään ja sen kunto on sen mukainen. 1980-luvulla Lopen Opisto pyrki sitä kunnostamaan. Vuonna 2016 perustettiin Lopen Syrjä-seura. Seura on siis vapaaehtoistyönä kunnostanut ja siistinyt taloa pyrkien säilyttämään sen alkuperäisyyttä ja ainutlaatuista historiaa. Selvää on, että jo rapistumaan päässeen talon kunnostus vaatii myös ammattilaistyötä ja monenlaista rahallista panostusta, joten ilmaista se ei ole. 

Läheskään kaikkea, mitä Syrjän talolle tehdään, ei voitaisi tehdä talkoovoimin, sillä huolellinen perinnerakentaminen vaatii ammattitaitoa ja osaamista. Kaikki, mitä on voitu tehdä talkoilla, on tehty.

Seura on tehnyt valtavasti töitä talon hyväksi. Se on ollut käytännön siivousta ja kunnostusta, vierailijoiden ja talkoolaisten emännöintiä, kulttuuritilaisuuksien ja muiden tapahtumien järjestämistä. Yksi suurimmista ja vaativimmista töistä on ollut tehdä erilaisia hankesuunnitelmia ja avustushakemuksia.

Erja Noroviita ja sihteeri Pirjo Juhela ovat tehneet uupumatta töitä Syrjän hyväksi.

Tuskin kukaan on sitä mieltä, että Syrjän niin monella tapaa arvokas talo saisi jäädä lahoamaan paikoilleen. Oikeastihan kyseessä on kunnan omaisuus, joten kunnan tehtävä olisi sen ylläpito. Sen sijaan rahaa kunnostukseen on hankittu myymällä vintiltä löytyneitä kenkiä, vanhoja tiiliä, puheenjohtajan tekemää pihkavoidetta, jäsenten kutomia villasukkia ja heidän keittämiään hilloja ynnä muuta. Kun kunnostusbudjetti on kymmeniä tuhansia, voi ymmärtää, että tällaiset tuotemyynnit ovat pisaroita meressä. 

Kunnan kulttuuripäällikköä ei asiasta voi moittia. Hän todellakin ymmärtää Syrjän merkityksen ja arvon, ja on tehnyt paljon sen hyväksi. Niin ovat myös monet muut, jotka ovat Syrjässä käyneet ja siihen tutustuneet. Moni loppilainen ja muualtakin tullut on käynyt ja nähnyt, mitä kaikkea on jo tehty ja mitä kaikkea vielä voisi ja pitää tehdä. 

Tämän viikon maanantaina oli Lopen kunnanhallituksen kokous, jossa käsiteltiin kunnan talousarviota ensi vuodelle. Siihen sisältyi ehdotus 30 000 euron määrärahasta Syrjän kunnostukseen. Siis melko pieni summa, mutta merkittävä erityisesti vapaaehtoisten jaksamisen kannalta.  

Miten kävi?  Suureksi yllätyksekseni ainut asia talousarviossa, josta hallitus joutui äänestämään, oli tämä Syrjälle annettava raha. Olin tyrmistynyt. 

Mistä ihmeestä kumpuaa moinen kulttuurivihamielisyys? Mistä tulee tämä täydellinen ymmärtämättömyys oman alueen perinnettä ja kansallista kulttuuria kohtaan? Kuinka hallituksessa voi olla väkeä, joka ei arvosta vapaaehtoisten tekemää työtä, jonka ansiosta kunta on jo nyt säästänyt huomattavia summia ja tulee säästämään yhä lisää, jos väki vain jaksaa jatkaa aherrustaan.

Miten kävisi, jos apu nyt evättäisiin? Miten kävisi, jos Syrjä-seuran aktiivit yhtäkkiä eivät enää jaksaisikaan, vaan kaikki kaatuisi kunnan hoidettavaksi? Rapistuisiko talo uudelleen entistä pahemmin? Olisiko kaikki tähänastinen työ hukkaan heitettyä?

Jäisikö merkittävä osa kunnan kulttuuritarjonnasta järjestämättä, kun Syrjän väki ei enää olisi niitä ilmaiseksi tekemässä? Esimerkiksi tänä kesänä Syrjässä järjestettiin seitsemän kaikille avointa kulttuuritapahtumaa, jotka sisälsivät lasten peuhapäivän, musiikkivierailijan konsertin, kirjallisuusillan, linturetken, Runon ja suven päivän runoillan, perinnerakentamispäivän ja yhteislauluillan. Tarjolla on ollut erikoisia perinneruokia ja kahvituksia. Tämä kaikki vain yhden kesän aikana, sillä talvisaikaan Syrjän talo seisoo kylmänä. 

Avustusasiasta siis äänestettiin kunnanhallituksessa, ja tulos oli 6-5. Avustuksen antaminen voitti, mutta asia menee vielä kunnanvaltuuston päätettäväksi. Onneksi äänestystulokset - myös tulevan valtuuston kokouksen - ovat luettavissa kunnan sivuilta. Itse kukin voi niistä vetää johtopäätöksensä esimerkiksi kevään kunnallisvaaleja ajatellen. 

Mutta vieläkään en ymmärrä, miten jotkut päättäjät voivat olla niin lyhytnäköisiä, että vastustavat tuen antamista. Vaikka itse ei kulttuuritapahtumista piittaisi eikä aikoisi niissä koskaan käydä, pitäisi ymmärtää niiden järjestämisen kuitenkin olevan kunnan tehtävä. Ja kuka oikeasti voi vastustaa kunnan omaisuuden ylläpitoa ja kunnostusta halvalla sen sijaan, että kunta joutuisi maksamaan siitä todellisten kustannusten mukaan?

Syrjän tunnelmallinen tupa sopii monenlaisiin yleisötapahtumiin ja pienempiin tilaisuuksiin. Pihamaallakin on järjestetty muun muassa kantritapahtuma, pihaleikkipäivää sekä kasvi- ja linturetkiä.