Pitkästä aikaa me vapaaehtoiset eläinsuojeluneuvojat pääsimme tapaamaan toisiamme ihan livenä.
SEY:n neuvojapäivät järjestetään vuosittain, mutta muutaman viime vuoden ajan ne on jouduttu järjestämään etänä.
Kasvokkain tapaaminen on kuitenkin hurjan tärkeää, sen totesi usea läsnä ollut. Moni on työskennellyt jaksamisen äärirajoilla ja pohtinut vapaaehtoistyön lopettamista. Yhteinen viikonloppu toi uutta puhtia ja viritti myös hyviä yhteyksiä ja yhteistyökuvioita.
Mira Ekholm-Martikainen on yksi melko pitkään eläinsuojeluneuvojana toimineista. Päivätyönään hän opettaa, lisäksi hän ylläpitää Sastamalassa Kiikoisten löytöeläinpalvelua. Sinne tuodaan löytöeläimet neljän kunnan alueelta. Kissoja tulee noin 400 vuodessa, lisäksi osa niistä on kantavia, joten pentuineen hoidettavia kissoja on puolentuhatta. Siis joka vuosi!
Miralla on paljon yhteistyökumppaneita niin eläinlääkäreissä kuin vapaaehtoisissa. Osa kissoista pääsee sijoituskoteihin ennen uusiin kotiin sijoittamista, osa päätyy muihin kissataloihin uudelleensijoitusta odottamaan. Vain aniharva, enintään 20 prosenttia löytyneistä kissoista pääsee takaisin omaan kotiinsa. Kadonneita kissoja ei siis edes kysellä! Se on käsittämätöntä.
Samaa kertoo Laura Hölkki, joka johtaa Kaakkois-Suomen eläinsuojeluyhdistyksen kissataloa Lappeenrannassa. Siellä kissoja on vuositasolla vielä enemmän, ja aniharvaa kaivataan entiseen kotiinsa. Kissatalossa on palkattuja työntekijöitä, ja se rahoittaa toimintaansa muun muassa kissahotellilla ja kahvilalla, jotka molemmat ovat suosittuja ja tunnettuja Lappeenrannassa.
Haaveilen pääsystä katsomaan Kaakkois-Suomen eläinsuojeluyhdistyksen tiloja. Kuvia olen nähnyt, hienolta näyttää. Miun kissakahvila vaikuttaa tosi toimivalta konseptilta: siellä kissat ovat nähtävillä lasiseinien takana, ja kissoillakin on viihdykettä, kun he katselevat ihmisiä turvallisesti omista tiloistaan äänieristetyn lasiseinän läpi. Moni arkana ja pelokkaana talolle tuotu kissa on siellä alkanut hyvin sosiaalistua, ja totuttautuminen ihmisseuraan jatkuu sitten uudessa kodissa. Toivottavasti mahdollisimman monelle koti löytyy. Harvahan päätyy takaisin entiseen kotiinsa, jos sellaista on koskaan ollutkaan.
SEY:n eläinsuojeluneuvojia on nykyisin 73, joskus aiemmin on ollut enemmänkin. Tavoitteena on tasainen valtakunnallinen jakauma niin että jokaisella alueella olisi ainakin yksi neuvoja. Lisäksi eläinsuojelu-chatti ja -botti toimivat SEYn nettisivuilla.
Ensimmäinen aluevastaava on juuri aloittanut työnsä. Hän on Mervi Valjus, jonka vastuulla on Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin eläinsuojeluneuvojatyö.
Itse aloitin eläinsuojelutyön 1990-luvulla. Niistä ajoista on kehitytty paljon.
SEY Suomen eläinsuojelu aloitti nimellä Suomen Eläinsuojelusyhdistys vuonna 1901, eli se on toiminut yli 120 vuotta. Aluksi toiminnassa oli eläinsuojeluspoliiseja, sittemmin mukaan tulivat eläinsuojeluvalvojat. Valvojien verkosto kasvoi ja laajeni 1920-luvulla. Nykyisin ei valvojia olekaan, vaan koulutettuja neuvojia, joista osa tekee myös neuvontakäyntejä.
Tampereen päivillä puhuttiin erityisesti luonnoneläinten auttamisesta ja eläinsuojelun etiikasta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!