Kotihäpeä, tuttu tunne?

Kotihäpeä. Onko tuttu termi? Onko tuttu tunne?

Opin tuon termin Helsingin Sanomista jokin aika sitten. Jutun mukaan suurin osa suomalaisista kokee jonkinlaista kotihäpeää. Jutun lopussa toimittaja kertoi tekevänsä jotain vallankumouksellista: hän näytti, miten sotkuiset kaapit hänellä oli. 

Päätin olla vallankumouksellinen minäkin. Jos siis vallankumoukselliseksi pääsee näin vähällä. 

Minun ei tarvinnut paljon liikkua tästä tietokonepöydän äärestä saadakseni vallankumouksellisia kuvia. Alakerrassa on usein vähän siistimpää, täällä ylhäällä on (vielä) enemmän roinaa. Yläkuvassa on tietokonehuoneemme hyllykkö, seuraavassa työpöytäni: 

Älä turhaan kiinnitä huomiota tuohon aloituskuvaan, olennaista on nyt tuo paperisotku. Syntyisikö siistimmän pöydän ääressä parempaa tekstiä? Voi olla. Tuskin aina kuitenkaan. Useimmiten tarvitsen eteeni aika paljon papereita, välillä myös kirjoja. Millaistahan olisi, jos ei suurin osa tiedosta olisi saatavissa suoraan tuosta tietokoneesta?

 

Multapussi odottaa taimikylvöjen aloitusta. Senkki on odottanut maalausta jo vuosia. Saa odottaa edelleen, mitään suunnitelmia homman hoitamisesta ei ole. 

Yläkerran imurilla ei ole mitään omaa piilotuspaikkaa. Se asuu tuossa huoneen nurkassa pysyvästi.

Roinaläjiä piisaa. 

Lassin musiikkihuoneessa on joskus järjestetty ihan päivällisiä ja kahvikutsuja. Nyt ei mahtuisi.

Ahdasta on hallissakin. 

Vaatteethan ovat käyttämistä varten, aina ne eivät ehdi kaappeihin asti. 

Sängyn yleensä petaamme, jos vieraita tulee. Oikeasti sänky pitäisikin jättää aamulla petaamatta, ainakin jos nukkujalla on tapana hikoilla. Lassilla on. 

Hesarin jutussa oli haastateltu muun muassa naista, joka kuulemma ei "jaksa antaa piirua muiden mielipiteille". Haastateltava sanoi, että jos hän oikeasti haluaisi valkoisen ja minimalistisen kodin, hänellä olisi sellainen. Mutta jutussa oli kuvia, joiden perusteella hänen kotinsa nimenomaan oli sellainen aikakauslehtien sisustuskuvia muistuttava kokovalkea koti; sen valkeuden päällä  vain oli valtava määrä tavaraa sikin sokin. Ei siinä mitään, minusta kodit saavat ihan rauhassa olla sotkuisia, tuo lausahduksen ja kuvan yhteys vain hämmästytti. 

Lisäksi ihmetytti se, miten tuo haastateltava puheissaan antoi vaikutelman siitä, ettei ulkoisilla asioilla olisi hänelle suurta merkitystä. Kuitenkin makuuhuonekuvassa näkyi äkkiä laskien nelisenkymmentä paria pitkävartisia saappaita. Ehkä hän on niitä, jotka sanovat pukeutuvansa vain itseään varten? Siinäkin tunnustan rajoittuneisuuteni. Vain itseä varten neljätkymmenet pitkävartiset saappaat? Monetkohan muut jalkineet hänellä on? 

Kotihäpeä on joka tapauksessa ikävä tunne. Sehän voi olla yksi syy siihen, että me suomalaiset niin vähän vierailemme toistemme luona. Vierailuista pitäisi sopia ajoissa etukäteen, jotta ehdittäisiin siivota kunnolla. Jos ei jakseta siivota, ei kutsuta ketään. 

Täten ilmoitan, että meille saa kyllä tulla. Etukäteisilmoitus on hyvä siksi, että asumme syrjässä: voit varmistaa, että olemme kotona. Mutta jos tahdot, että meillä on siivottua, kerro siitä erikseen. Ihan kiva on siivotakin, jos sillä jollekulle on merkitystä.  

Mitä ajatuksia sinulle herää kotihäpeästä? Kerro ihmeessä, kiinnostava aihe. 

(Voit kirjoittaa nimettömänäkin, mutta jos tahdot laittaa nimesi, sen voi laittaa myös viestin perään.)