Maalla asumisessa on hyvät ja huonot puolensa.
Jälkimmäistä sai Lassi kokea taas tänään.
Lunta on tullut parina päivänä reippaasti, ja lumitöitä on riittänyt
Minä ja koirat keskityimme niihin hyviin puoliin. Metsästyskausi peuran osalta jatkuu, ja me saamme siitä osamme tuttavuuksien kautta. Toki Lassi on myös metsästysseuran jäsen, mutta hän ei nykyisin ammu, joten lihoina saamme muiden roippeita. Jonkin verran lihaa saamme myös ihmisten käyttöön.
Peuroja ja kauriitahan on niin paljon nykyisin, että metsästäjillä on runsauden pulaa lihasta. Luihin jää kiinni väkisinkin osa, ja sen hyödynnämme me. Lassi pilkkoo luut ja minä sitten keittelen niitä koirille.
Luita keitellään useita tunteja, sitten ison kattilan annetaan jäähtyä puoli vuorokautta. Sen jälkeen rasvat ovat nousseet pintaan ja lihat irtoavat luista hyvin. Lajittelen sitten tuon kaiken useampaan astiaan. Luita emme uskalla näille pikkukoirille syöttää: ne menevät edelleen muutamille isommille koirille.
Rasvoista olemme tehneet linnuille "tirppataleja" sekä kynttilöitä. Nyt suunnittelemme juoksuhautakynttilöiden tekoa säilykepurkkeihin lähetettäväksi Ukrainaan.
Osan lihoista koirat saavat tuoreeltaan, osa menee pakastimeen.
Kuvassa Tikki on sitä mieltä, että nyt on taas ruoka-aika, ja sen merkiksi se tanssii.
Lihojen, luiden ja rasvojen käsittelyssä on vaivaa ja aikaa kuluu, mutta se on sen arvoista. Valtaosa koirien vuosittaisesta ravinnosta on tuota lihaa. Ne ovat tyytyväisiä ja voivat hyvin.
Ehkä vielä tulee aika, kun metsästyksen hävikki saadaan käyttää ihmistenkin ravinnoksi. Siitä saisi mainiosti tehtyä esimerkiksi makkaraa. Metsästysseuroja ja metsästäjiä Suomessa on paljon, ja valtava määrä käyttökelpoista ruokaa menee haaskuuseen. Vain pieni osa siitä myydään, sillä myynnissä on omat määräyksensä ja käytännön ongelmansa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!