Muistoja Ilmari Huitista

 Soitin Anja Uusitalolle Renkoon. Anja on Pilpalassa syntynyt ja kasvanut, ja hän täyttää ensi viikolla 90 vuotta. Anjan kanssa jutellessa vierähti hyvin tunti jutellessa vanhoista asioista: Hunsalan työväentalosta, Kytäjän kartanosta, Ahjon kaupoista, Syrjän talosta ja Lemmetästä, Liitontalosta, Hyvinkää-Karkkila-junaradasta, Pilpalan vanhasta puukoulusta.

Anjan isä kuoli vuonna 1942. Isän paikalle tuli ennen pitkää uusi mies, Ilmari Waldén. Tämän Ilmarin kautta Anja tutustui myös toiseen Ilmariin, taidemaalari Ilmari Huittiin. Taiteilija Huitti asui melko lähellä, Vaskijärvellä, ja nämä kaksi Ilmaria olivat ystävyksiä ja ryyppykavereita. Illat kuluivat rattoisasti, kun toinen kertoi puuhistaan viinan salakuljetuksen parissa Itämerellä, toinen taidereissuistaan Pariisiin.

Ilmari Waldén oli kotoisin tästä meidän läheltä, nykyisen Sinerväntien varresta, punaisesta pikku mökistä. Sattumalta kyseessä on sama mökki, jonka olen sijoittanut kirjoissani päähenkilö Ida (Iita) Kauppisen kotimökiksi.

Waldén muutti nuorena Helsinkiin ja perusti suutariliikkeen Helsingin keskustaan. Liike oli kuitenkin Anjan mukaan silkkaa rekvisiittaa: sieltä oli hyvä myydä salakuljetettua viinaa.

Liike lopetettiin – kieltolakihan päättyi 1932, joten bisnes tuskin oli sen jälkeen kovin menestyksekästä. Ilmari palasi takaisin Pilpalaan ja muutti sitten 1940-luvun loppupuolella yhteen Anjan äidin kanssa. Anja oli tuolloin nuori tyttö ja asui vielä kotonaan. 

Taiteilija Ilmari Huitista Anja muisti tapauksen, jonka opettajapariskunta Vesikivi hänelle kertoi. Itse hän oli tuolloin jo jatkokoululainen, mutta kävi Vesikivien luona kuten Ilmari Huittikin. Olihan Lättilän Eetun talo aivan vieressä, ja sielläkin oli mukava käydä kuppia nostamassa. Keltakukkainen rypsi oli tuolloin uusi viljelykasvi, ja Hyrryn pelloilla koulun lähellä sitä kasvatettiin. Se ei ollut Ilmari Huitille mieleen. Hän valitti Vesikiven pariskunnalle rypsipeltojen väristä. Hän ei kuulemma kyennyt maalaamaan, kun ”se on niin paha se keltainen väri”.

Nuorta Anjaa Ilmari Huitti käski tulemaan hänen luokseen Vaskijärvelle ostamaan taulua. ”Tule sinä likka minulta ostamaan taulu, myyn sinulle halvalla.” Anja oli tuolloin, 1950-luvulla, töissä Ahjon kaupassa Pilpalassa. Hän sai kokoon sen verran säästöjä, että lähti polkupyörällä Vaskijärvelle taulun ostoon. Hän koputteli ovia ja ikkunoita, mutta ketään ei ollut kotona. Taulu jäi ostamatta.

-       Kyllä se nyt harmittaa, Anja sanoo.

-       Nyt kun niitä tauluja katselee ja miettii, että minullakin voisi olla sellainen Huitin taulu. Vaikka olisi minkälainen, mutta Huitin taulu kuitenkin.

Tämä Ilmari Huitin taulu kuvaa kevätkesäaamua 1937 Ruotsinkylässä Lopella. 
Minulla on runsaasti kuvia Huitin maalauksista, mutta juuri nyt en tietenkään löydä niitä koneeltani, joten tyydyn tähän yhteen. Ilmari Huitin säätiön puheenjohtaja Hannu Huitti sekä Mikko Ranta-Huitti asuvat meidän kylällä, ja heidän taidekokoelmissaan on runsaasti Ilmari Huitin maalauksia. 

Hunsalan työväentalo on tärkeä paikka Anja Uusitalolle.
Häneltä on sieltä paljon lämpimiä muistoja. 
Niistä myöhemmin lisää.