Kasvisruokaa!

 

Kirjoittajaryhmämme kotitehtävän aiheena oli kirjoittaa muotiruoista. Sitä miettiessäni mielen täytti se, miten monesti kasvissyöntiin suhtaudutaan kuin se olisi muoti-ilmiö. Samalla ajatus vei kaikkiin niihin muihin kummallisiin ja kehnosti perusteltuihin syytöksiin, joita kasvissyönnistä esitetään.

Kasvissyöntiähän on ollut kautta aikain ja eri maissa. Osalle se on ollut tietoinen valinta, osalle olosuhteiden pakko. Sielläkin, missä lihaa on syöty, sitä ei koskaan ole syöty niin paljon kuin länsimaissa nykyisin.

Minulle lihansyönnin välttäminen ei ole mikään nykyajan ilmiö. Kasvissyöjiä oli kavereissani jo 1970-luvun Helsingissä ja itse ryhdyin siihen muistaakseni 30 vuotta sitten. Narina kasvissyöntiä vastaan on kuitenkin saanut erilaisia muotoja eri aikoina. Ennen valitettiin sen epäterveellisyyttä: täytyy olla proteiinia, joka tulee lihasta, ja täytyy olla kalsiumia, joka tulee maidosta. Tällaisia väitteitä ei nykyisin enää juuri kuule. Harvassa ovat nykyisin ne, jotka eivät tiedä kasvissyönnin olevan ennen muuta hyväksi ihmisen omalle terveydelle.

Sitten tuli väite, että kasvissyöjät syövät tuontiruokaa. Heille ei kunnon kotimainen ruoka kelpaa, ja siispä he syövät epäekologisesti. Ikään kuin soija, jota jotkut kasvissyöjät joskus syövät, olisi heidän ainoa ravintonsa. Soija on tuontitavaraa, mutta valtaosa siitä tuodaan lihantuotantoeläinten rehuksi. Jotkut syövät paljon riisiä, mutta se ei mitenkään liity kasvissyöntiin. Yksi loppilaisviljelijä syytti – oikeasti syytti! – kasvissyöjiä kviinoansyönnistä, mutta ei tajunnut, että kviinoaa viljellään Suomessakin. Toivon todella, että lihansyöjät valitsisivat lautaselleen vain suomalaista lihaa, mutta tiedän, että he kuitenkin syövät appelsiineja, pähkinöitä, banaaneja, suklaata – ja juovat kahvia.

Mutta eipä näitä tuontiruokaväitteitä enää juuri kuule.

Mutta muita syytöksiä riittää. Ilmasto- ja ympäristösyistä lihansyöntiä välttelevät saavat kuulla kummallisia vastaväitteitä. Ei kuulemma ole väliä sillä, mitä ihmiset täällä Suomessa syövät. ”Suomi on niin pieni maa.” Tosiasiassa yhden ihmisen ravinnolla on ihan yhtä iso merkitys, asuipa tämä Kiinassa, Amerikassa tai Suomessa.

Jostain syystä kasvissyöjän olemassaolo koetaan henkilökohtaisena loukkauksena, johon pitää iskeä takaisin. ”Ihmisen pitää saada itse päättää, mitä syö”, kirjoittaa vouhkaaja nettipalstalla. Kyllä vain, anna siis kasvissyöjien syödä kasviksia. Mutta tosiasiassa valtio määrittää hyvinkin paljon ihmisten ruokavalioita. Meitä yritetään monin tavoin saada syömään terveellisemmin, koska se olisi kansantaloudellisesti ja -terveydellisesti hyödyllistä. On sokerivero, on alkoholivero, ihmisille annetaan ravitsemusvalistusta, ja ihmissyöntiäkään ei valtio hyväksy. Valtio ohjaa valintoja myös tukipolitiikalla ja verotuksella. Kaikki ei ole omaa valintaa, vaikka niin on helppo kuvitella.

Yksi asia, mihin kasvissyöjänä usein on törmännyt, on se, miten julkisissa ruokailuissa tyrkytetään liharuokia. Kasvissyöjille varatut pikku annokset on usein vedetty sekasyöjien lautaselle jo ennen kuin niitä tilannut ehtii kohdalle. Toisin sanoen sekasyöjätkin usein mieluusti vähentäisivät lihansyöntiä ja ottaisivat lihattomia vaihtoehtoja – kunhan niitä olisi.

Mutta edelleen elää se muotiväite, että lihankorvikkeita ei pitäisi olla. Jos joku on kasvissyöjä, hän syököön porkkanansa porkkanana. Ikään kuin makkara olisi makkaraa vain lihatäytteisenä tai pyöreä tai littana muoto olisi sallittu vain lihalle – kasvispullat tai kasvispihvit ovat joidenkin mielestä väärin. Tosiasiassa makkara, pulla ja pihvi ovat mainioita muotoja, joita voi valmistaa melkein mistä raaka-aineista hyvänsä. Miksi ihmeessä ei saisi?

Jotkut mieltävät yhä kasvissyöjän raakaravinnon syöjäksi. Pahimmillaan lasketaan ja kauhistellaan lehtisalaatin tuotantokustannuksia, ikään kuin kasvissyöjät söisivät vain salaattia. Itse en ainakaan osta salaattia juuri koskaan. Tosiasiassa kasvissyönnin ei tarvitse tarkoittaa juuri muuta kuin lihan jättämistä pois. Tietysti varsinkin vegaanin pitää pitää huolta siitä, että saa kaikki tarvittavat vitamiinit ja riittävästi proteiinia – mikä siis ei vaadi lihansyöntiä. Ateriat siis voivat olla hyvinkin samanlaisia kuin sekasyöjillä. Se liha vain jätetään pois.

Yleensä kasvissyönnistä tekevät ongelman ihan muut kuin syöjä itse. Esimerkiksi lihattomasta vieraasta joulupöydässä ei pitäisi emännän tehdä itselleen minkäänlaista ongelmaa. Suomalainen jouluateria on täynnään ihania kasvisruokia! Kinkku voidaan unohtaa.

Tietysti raakaravinto olisi vielä parempi vaihtoehto. Ystävämme Hannu on ollut raakaravinnon syöjä jo kymmeniä vuosia. Tätä nykyä hän on seitsenkymppinen ja päihittää fyysisiltä voimiltaan ja terveydeltään suurimman osan nuoremmistaan. Nuorempiensa valitukset terveysongelmistaan Hannu kuittaa hymähdellen. Hän voisi myös sanoa jotain sivaltavaa, mutta on elämänsä varrella oppinut, että ihmisten käyttäytymiseen ei paljon voi järkiperusteluin vaikuttaa. Jotkut jaksavat yrittää, Hannu lähinnä virnuilee meille muille ja lähtee pellolle hommiinsa.