Posti kuljettaa - jonnekin

Jokin aika sitten vanha ystäväni Sonja ilmoitti minulle Facebookissa, että hän neuloo meille villasukat. Se oli ihana yllätys; tosin olin tietysti sitä ennen valittanut, että ehjät villasukat ovat käyneet vähiin, emmekä osaa itse niitä neuloa. Pyysin, että Sonja tulisi itse tuomaan sukat, jotta näkisimme pitkästä aikaa. Olen nähnyt hänet viimeksi ehkä 15 vuotta sitten. 

Sonja lupaili tulla kesemmällä, mutta sukat hän laittaisi postiin. Eilen saimme ne. Eivätkö olekin upeita! Meidän väritoiveemme oli huomioitu ja sukat ovat aivan ihanat! 

Kirjoitin jo etukäteen Sonjalle, että tottakai minun pitää maksaa niistä. Sonjan ehdotuksesta sovimme, että laitan jotain Viipurin koirat ry:n tilille, kunhan sukat ovat tulleet. Maksoin tilille sata euroa. 

Viipurin koirat on yhdistys, joka auttaa kodittomia koiria ja kissoja lahjoitusvaroin. Lähes kaikki lahjoitukset tulevat Suomesta. Näin yhdistys kirjoittaa nettisivuillaan: 

"Viipurin Koirat ry:n on perustanut joukko suomalaisia eläinten ystäviä vuonna 2006. Yhdistys pyrkii vähentämään kodittomien koirien määrää tukemalla Viipurin alueella tehtävää sterilisointitoimintaa ja avustamalla seudun löytökoiratarhoja. Hankimme ja toimitamme koirille ruokaa, lääkkeitä ja autamme rakentamaan koirille suojia ja turvallisia aitauksia. Tärkeä osa avustustyöstä on etsiä Viipurin kodittomille koirille pysyviä koteja Suomesta. 

Kaikki aktiivit ovat sitoutuneet noudattamaan toiminnassaan yhdistyksen eettisiä sääntöjä. 

Yhdistyksen rekisterinumero on 195.109.

Tuomme koirat Suomeen voimassaolevia maahantuontimääräyksiä noudattaen. Yhdistyksellä on aluehallintoviraston myöntämä eläintenkuljetuslupa ja se on rekisteröitynyt TRACES NT-järjestelmään. 

Viipurin Koirat on sitoutunut noudattamaan suomalaisten rescueyhdistysten laatimia vastuullisen tuonnin kriteerejä, jotka ovat lain vaatimia maahantuontimääräyksiä tiukemmat. Lisäksi Viipurin Koirat tutkituttaa jokaiselta adoptoitavalta koiralta rabiesrokotevasta-ainetasot ennen Suomeen matkustamista."

En yhtään tiedä, mitä vaikeuksia yhdistyksellä on avustustyössään nykyisessä maailmantilanteessa. Mutta koirat eivät siihen ainakaan ole syypäitä, ja niitä tahdon auttaa, olivatpa missä hyvänsä. Koirien steriloinnit ja niille kotien etsiminen ovat hyvää toimintaa, jota tahdon tukea.

Sukkien mukana oli kortti, jossa oli kuva koiraa nuolevasta kissasta. Kuva on Sonjan itsensä ottama. Kuten kortissa oleva teksti kertoo, kissat eivät ole mitään yksin viihtyviä erakkoja, vaan useimmat niistä haluavat elää toisten kissojen tai koirien kanssa. 

Mutta se posti. 

Posti ilmoittaa nykyisin tekstiviestillä tai sähköpostilla saapuneista paketeista, mikä on hyvä asia. Kumpikin käy minulle. 

Tilasin viime viikolla ensi vuoden opiston kurssisuunnittelua varten pari näytekirjaa. Kustantamon virkailija oli auttavainen ja ymmärsi, että tarvitsen kirjat pian. Hän lupasi laittaa ne saman tien postiin, ja laittoikin. Ilmoitus niistä tuli postilla maanantaina. 

Kaikki hyvin muuten, mutta ne eivät suinkaan olleet Lopen postissa vaan Läyliäisillä. Lopellekin on meiltä 17 kilometrin matka, mutta sinne on sentään yleensä jotain muutakin asiaa, esimerkiksi eilen hammaslääkärikäynti (joka sujui jälleen loistavasti, kiitos julkinen terveydenhuolto!). 

Kun nyt Lopella olin, kävin postin pisteellä kysymässä, josko tämä villasukkalähetys voisi olla tullut jo. No, eipä ollut. Vantaalla kuulemma oli. Ja ne kirjat siis Läyliäisillä. Ei auttanut muu kuin lähteä ajamaan Läyliäisille, jonne siis ei ole mitään muuta asiaa. Inhoan ylimääräistä ajoa, mutta pakkohan se kirjapaketti oli hakea. Kun pääsin kotiin, kännykkä blingasi ja kertoi, että toinen paketti on nyt noudettavissa Lopelta. 

Sattumalta Lassi oli vielä lähdössä illalla Riihimäelle, joten paketti saatiin kotiin. 

Nyt meillä on ihana villasukkavarasto käytettävissämme. 

Sonja oli nähnyt vielä sen verran vaivaa lähettämisessä, että erikseen kysyi meiltä, mihin toimipisteeseen lähetyksen haluamme. Loppi oli nyt paras, mutta hyvin olisi toiminut kumpi vain Karkkilan vaihtoehdoistakin. 

Vain tuo Läyliäinen aiheutti erityishankaluutta. Miksi ihmeessä Posti ei voi kysyä vastaanottajan mielipidettä siinä vaiheessa, kun lähettää paketin jonnekin muualle kuin sinne minne oletetaan? Sitä paitsi Lopella ei kuulemma edes ollut täyttä - senhän sanotaan olevan syy siihen, että toimituspaikkaa vaihdetaan. Lopelle olisi kyllä mahtunut, sanoi virkailija. Ei heillä ollut täyttä ollutkaan.  

Jos asuisin Lopella eikä minulla olisi autoa, en olisi saanut kirjoja Läyliäisiltä mitenkään. Ja koska minulla on auto, olisin ehkä voinut hakea kirjat vaikka pääkaupunkiseudulta, eikä koko Postia olisi siihen väliin tarvittu ollenkaan. Mitä hyötyä on kuljetuksesta, joka kuljettaa vain osan matkaa ja senkin osin outoon suuntaan?

(No, myönnettäköön, että kun viimeksi tilasin jotain ja se tuli ihan perille kotipihaan asti, kirjoitin siitäkin kauhistuneen blogipäivityksen. Klikkaa tästä ja lue Silloin oli kyse noin 50 grammaa painavista korvakuulokkeista, jotka tuotiin kotipihaan pienellä rekalla. Kumpi parempi? Posti, joka vie lähetyksen minne sattuu, vai kuljetus, joka ampuu hyttystä tykillä? Molemmista koituu turhaa ajoa - onneksi en usein tilailekaan yhtään mitään.)