En ole aktiivisesti päivittänyt blogiani viime aikoina. Se on ollut hyvä ratkaisu: on jäänyt enemmän aikaa kirjoittaa kirjaa. Kirja onkin edistynyt nyt entistä vauhdikkaammin.
Blogiin keskittyminen vie paitsi aikaa myös ajatuksia ja keskittymistä. Ei ole hyvä hajottaa itseä liikaa.
Tuo itsensä hajottaminen sinne ja tänne on ollut minulla pitkään riesana.
Olen yrittänyt oppia siitä pois ja vähän onnistunutkin. Olen jättänyt yhdistyshommia vähemmälle.
Ei tietenkään voi tehdä vain päivästä toiseen yhtä ja samaa, mutta joskus on hyvä rauhoittua. Viime aikoina olen siis keskittynyt kirjaani ja vuoteen 1926. Karkkilaa kauempana en juuri ole käynyt.
Yksi Helsingin-reissu on suunnitteilla, mutta sekin liittyy kirjan tekoon.
Kaarinan rantamökki odottaa kesää ja asukastaan. Kaarina saisi tietysti nukkua päätalossakin, kuten muutkin asukkaat ja vieraat, mutta hän viihtyy rantatalon rauhassa. Asuu alatalossa välillä muitakin, viime kesänä pyörämatkalainen Yhdysvalloista.
Maaliskuu on kaunis. Iloitsen aurinkoisista päivistä ja valoisista aamuista, pitenevistä illoista. Yöt ovat vielä kylmiä. Tänä aamuna pakkasta oli 14 astetta, mutta lämpötila nousi melko nopeasti.
Lunta on tullut lisää monena päivänä, mutta välillä sitä myös sulaa. Aurinkoinen rinne on jo osittain sulana. Eilen kuitenkin kävi auraaja, hyvä niin.
Metsässä joutuu kahlaamaan lumessa. Tarkoitus on kuitenkin tänäänkin mennä metsäkävelylle.
Lakkautin äänikirjapalvelun. Tänään en enää kuuntele äänikirjoja. Päädyin siihen, etten halua nauttia kirjoistani kuunnellen vaan lukien. Jos tahdon kuunnella jotakin, kuuntelen podcasteja.
Metsässä vielä parempi olisi, jos keskittyisi vain luontoon. Lintujen ääniäkin kuuluu yhä enemmän.
Voi miten upeita kuvia ja tunnelmia! Kevät on meidän ehdoton suosikkivuodenaika juuri samoista syistä kuin kirjoitit. Ihana valo ja kasvun alkaminen🌱☀️
VastaaPoista