Omavaraistelua kaupunkipihalla(kin)

Viime vuosina on ilmestynyt valtavat määrät toinen toistaan isompia ja värikkäämpia puutarha- ja ruokakirjoja. Pääasia niissä tuntuu olevan näyttävät kuvat. Wannabe-puutarhurit tai -kokit voivat varmaan niitä katsoessaan ajatella, miten hienoa olisi ehkä itsekin tehdä jotain, mutta eipä tarvitse. 

Siksi ilahduin saadessani käsiini Tiiu Kukkasjärven teoksen Omavaraistelua kaupunkipihalla. Hienoja kuvia toki siinäkin on, mutta useimmat niistä liittyvät käsiteltävään aiheeseen ja myös kertovat jotain olennaista. 

Kirja on tarkoitettu niille, joilla ei ole suuria viljelyaloja - tai joilla ei välttämättä ole viljelymaata ollenkaan. Silloinkin nimittäin voi kasvattaa ruokaa. Kirja alkaa suoraan hyötykasvien kasvatuksesta sisällä: sisällä voi versottaa, idättää, kasvattaa jämäkasviksia, perustaa yrttitarhan ikkunalaudalle tai kasvattaa vaikkapa osterivinokasta. Itse kasvatettu lisää halvalla ja helposti terveellisten vihannesten osuutta ravinnossa, ja niiden alkuperä ja puhtaus ovat yleensä tiedossa. (Kannattaa tosin tiedostaa myös mullan, keinoravinteiden, ilmanlaadun ja kasvualustan vaikutus kaupunkikasvatuksessa kuten muuallakin.)

Lapsillekin kasvun seuraaminen on arvokasta ja varmasti tutustuttaa samalla uusiin makuihin: ne itse kasvatetut kun usein kelpaavat paremmin kuin jostain vain lautaselle ilmestyneet outoudet. Hyötyviljely on kivaa puuhaa koko perheelle. 

Kasvattaa voi paitsi parvekkeella tai kaupunkipihalla myös ikkunalaudalla tai jopa ruoka- tai tiskipöydällä. Rivitalossa kukkapenkkejä voi mainiosti täydentää hyötykasveilla tai jopa korvata ne kokonaan. Samalla, kun saa ruokaa itselle, lisää myös pihan monimuotoisuutta ja hyödyntää jopa pieneltä osaltaan eliömaailmaa. 

Terassille voi perustaa ruukkupuutarhan ja osa koristekasveistakin on syötäviä. 

Mutta kirja sopii niillekin, joilla maata on, ovathan viljelyohjeet ja kasvikuvaukset sinänsä yleispäteviä. Jos on kasvimaa tai lavatarha, ovat viljelymahdollisuudet jo moninkertaiset. Siihen kirja antaa hyviä vinkkejä kertoessaan muun muassa viljelykierrosta ja kumppanuuskasveista. 

Myös kaupunkiympäristössä voi hyödyntää villivihanneksia ja villiyrttejä, ja osa kukistakin on syötäviä. Näistäkin asioista kirjassa kerrotaan. 

Kirjan loppuosa on yleisempää omavaraistelua: tarjolla on tietoa esimerkiksi siementen keruusta ja kylvämisestä, kasvien lisäyksestä, maaperän hoidosta, kompostoinnista, veden käytöstä. Oman osuutensa ovat saaneet sadon säilöntä ja varastointi, jotka tietysti ovat ihan olennaisia omavaraistelussa. 

"Tämä on kirja sadonkorjun ilosta, villiyrttien viehätyksestä, oman sadon käyttöajan pidentämisestä säilönnällä ja pienimuotoisenkin omavaraistelun tuomasta mielihyvästä arkisine ja käytännönläheisine vinkkeineen", kirjoittaa Tiiu Kukkasjärvi esipuheessaan. 

Kirja kertoo myös lyhyesti sadevesien talteenotosta, mehiläisistä ja kotikanoista, vähän myös aurinkosähköstä. Kirjan lopussa on hyvä lähdeluettelo ja hakemisto. 

Minkä olisin toivonut olevan toisin? Olisin tehnyt kirjasta huomattavasti tiiviimmän taitoltaan. Moni kuva olisi toiminut yhtä hyvin pienempänä. Esimerkiksi sivujen 210-211 isot kuvat kranssista ja pajutornista ovat lähestulkoon turhat tai ne olisi voitu sijoittaa pienempinä yhdelle sivulle. Fonttia  olisin pienentänyt selvästi ja riviväliäkin hieman. Pikkuvinkkien fontti onkin paljon pienempää, ja silti minunkaltainen kaihisilmäkin näkee lukea ne. Perusfontti olisi voinut olla jotain siltä väliltä. 
Muutamat tyhjät kappaleenloput antavat taitosta vähän viimeistelemättömän kuvan. (Sori etten jaksanut kääntää toista kuvaa, mutta näette mitä tarkoitan.)

Kirja aukeaa vähän huonosti, mikä heikentää käytettävyyttä. 
Lukija joutuu näkemään vaivaa, että edes näkee kokonaan ne kuvat, jotka on taitettu aukeaman sisäreunaan. 
Kirja on kuitenkin Suomessa painettu, mikä on mainiota.

Kritiikkini kohdistuu siis kirjan ulkoisiin asioihin. Itse kirja aiheeltaan ja sisällöltään on mitä mainioin. Se on monipuolinen ja kattava teos puutarhaharrastusta aloittelevalle tai sitä jo vähän harrastaneellekin.   
Tätä kirjaa on kiva suositella. Toivottavasti se innostaa monia kaupunkiviljelyn harrastamiseen! 


PS: Kirjan nimi on siis Omavaraistelua kaupunkipihalla. Tuon kin-päätteen lisäsin tämän päivityksen otsikkoon ihan itse... kinkittely on helmasyntini ja tähän se nyt sopi, koska kirjan tietoja tosiaan voi soveltaa muuallekin kuin kaupunkipihalle. Kirjan kuvat ovat Tiiun ja Antti Kukkasjärven. Kirjan kustantaja on Readme.fi ja painopaikka Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu. 

Kommentit