Ida, yhteiskoululainen - miksi keltaiset kannet?

 

Joku on jo ehtinyt kiinnittää huomiota uunituoreen romaanini ”Ida, yhteiskoululainen” kansien keltaiseen väriin. Oletus väristä olisi ollut harmaa tai jokin tumma väri, kun kyseessä on 1920-luvusta kertova kirja.

Ihmisten mielikuvat menneestä ajasta tuppaavat olemaan mustavalkoisia. Syy on selvä: värivalokuvat yleistyivät vasta 1950-luvulla. Muistan itsekin pienenä ajatelleeni, ettei ennen vanhaan ylipäänsä ollut värejä lainkaan.

Myös vaatetus oli ennen vanhaan usein tummasävyistä, harmaa ja ruskea korostuivat ja luonnonväritkään eivät kovin räikeitä ole.

Niinpä itsellänikin ensimmäinen ajatus kirjani kannen väristä oli ruskea tai harmaa. Kannen kuvakin on mustavalkoinen. Punaruskeakin kävi mielessä, mutta kun graafikko ehdotti keltaista, hätkähdin.

Hämmennys ei kestänyt pitkään. Keltainen on kuitenkin ”oma” värini oranssin ohella. Vaatetuksessanikin suosin runsaita ja kirkkaita värejä. Pian olin jo varma, että keltaiset kannet nimenomaan tahdon.

Keltainen liittyy kirjaani monin eri tavoin.

-          Idan kortteeriasunto Högforsissa on keltaisessa talossa. Keltamulta oli varsin yleinen talojen väri jo tuolloin.

-           Karkkilan eli Högforsin keskeinen rakennus oli kirkko, joka tuolloin oli keltainen. Yhteiskoulun tuonaikaisesta väristä ei ole tietoa, mutta sekin saattoi olla keltainen. Kuvissa se tietysti näyttää harmaalta, mutta tuskin se maalaamaton oli.

-           Maa-artisokan kukat ovat kirkkaan keltaiset. Lehtori Grannäsillä kasvoi maa-artisokkaa, ja Idalla oli tarkoitus tuoda sitä kotiin Pilpalaan. Karkkilaan keväällä 1927 levinnyt perunasyöpä esti kaikki kasvien siirrot.

-           Rypsi- ja rapsipellot ovat kirkkaan keltaisia. Myös tähän liittyvä kohtaus kirjassa on.

-           Kananpojista osa oli 1920-luvulla ”kananpojankeltaisia” ja Idalla oli myös kanoja. Maatiaiskanoissahan on myös mustia ja muunvärisiä, mutta iso osa tipuista syntyi tuolloinkin keltaisina.


Mitä mieltä itse olet kansien väristä?

Keltaokramaalattu sisäseinä Järventaustan Syrjässä. 
Keltaisella saatettiin siis maalata myös seinien sisäpintoja. 
Vanha kahvikuppi Järventaustan Syrjässä. 
Jos kiinnostuit, mikä on Syrjä, löydät siitä haulla useankin kirjoituksen tästä blogista. 

Kommentit

  1. Sain ilokseni lukea kirjan jo etukäteen, ja mielestäni keltainen on juuri oikea väri sille.Idan tarina on ihanan valoisa ja vie täysin mukaansa. Jäin kaipaamaan jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Marika Tudeer13.5.23

    Kiitos, Laila! Sen verran iso työ on tuollaisenkin romaanin teossa, että ihan heti ei jatko valmistu... :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahdun kommenteista!