Joku on jo ehtinyt kiinnittää huomiota uunituoreen romaanini
”Ida, yhteiskoululainen” kansien keltaiseen väriin. Oletus väristä olisi ollut
harmaa tai jokin tumma väri, kun kyseessä on 1920-luvusta kertova kirja.
Ihmisten mielikuvat menneestä ajasta tuppaavat olemaan
mustavalkoisia. Syy on selvä: värivalokuvat yleistyivät vasta 1950-luvulla.
Muistan itsekin pienenä ajatelleeni, ettei ennen vanhaan ylipäänsä ollut värejä
lainkaan.
Myös vaatetus oli ennen vanhaan usein tummasävyistä, harmaa
ja ruskea korostuivat ja luonnonväritkään eivät kovin räikeitä ole.
Niinpä itsellänikin ensimmäinen ajatus kirjani kannen
väristä oli ruskea tai harmaa. Kannen
kuvakin on mustavalkoinen. Punaruskeakin kävi mielessä, mutta kun graafikko
ehdotti keltaista, hätkähdin.
Hämmennys ei kestänyt pitkään. Keltainen on kuitenkin ”oma”
värini oranssin ohella. Vaatetuksessanikin suosin runsaita ja kirkkaita värejä. Pian olin jo
varma, että keltaiset kannet nimenomaan tahdon.
Keltainen liittyy kirjaani monin eri tavoin.
- Idan kortteeriasunto Högforsissa on keltaisessa
talossa. Keltamulta oli varsin yleinen talojen väri jo tuolloin.
- Karkkilan eli Högforsin keskeinen rakennus oli
kirkko, joka tuolloin oli keltainen. Yhteiskoulun tuonaikaisesta väristä ei ole
tietoa, mutta sekin saattoi olla keltainen. Kuvissa se tietysti näyttää
harmaalta, mutta tuskin se maalaamaton oli.
- Maa-artisokan kukat ovat kirkkaan keltaiset.
Lehtori Grannäsillä kasvoi maa-artisokkaa, ja Idalla oli tarkoitus tuoda sitä
kotiin Pilpalaan. Karkkilaan keväällä 1927 levinnyt perunasyöpä esti kaikki
kasvien siirrot.
- Rypsi- ja rapsipellot ovat kirkkaan keltaisia.
Myös tähän liittyvä kohtaus kirjassa on.
- Kananpojista osa oli 1920-luvulla ”kananpojankeltaisia” ja Idalla oli myös kanoja. Maatiaiskanoissahan on myös mustia ja muunvärisiä, mutta iso osa tipuista syntyi tuolloinkin keltaisina.
Mitä mieltä itse olet kansien väristä?
Sain ilokseni lukea kirjan jo etukäteen, ja mielestäni keltainen on juuri oikea väri sille.Idan tarina on ihanan valoisa ja vie täysin mukaansa. Jäin kaipaamaan jatkoa!
VastaaPoistaKiitos, Laila! Sen verran iso työ on tuollaisenkin romaanin teossa, että ihan heti ei jatko valmistu... :)
VastaaPoista