Ihastuttava, monikäyttöinen voikukka

Älä vihaa voikukkaa!

Voikukathan ovat ihania! 

Tiedän, että moni niitä inhoaa. Se on surullista. On kurjaa, että puutarhainnostus ja pakonomainen siisteysvimma saavat osan ihmisistä torjumaan niitä raivokkaasti ja suhtautumaan niihin kuin viholliseen. Niiden pakonomainen poisto, kitkentä ja hävitys tartuttavat kasvivihan lapsiinkin.

 Useimmilla meillä vanhemmilla ihmisillä on rakkaudentäyteinen suhtautuminen voikukkaan. Muistamme ihanat lapsuuden kesät ja kauniit voikukkakasvustot. Pelkään, että moni lapsi nykyisin oppii jo pienestä, että voikukka on jotain mitä pitää inhota ja sen myötä hävittää. 

Onneksi villivihannesinnostus vähän vähentää tuota torjuntaintoa. Voikukka on tosi monikäyttöinen kasvi. Vaikka ei olisikaan, ei sitä ole syytä vihata - eikä sitä kannata vihata, sillä sitä on kaikkialla ja sinne mistä sen kitkee, tulee seuraavana kesänä uusia, jos vain maaperä on yhtään sopiva. 

Eihän se hahtuva-aika tietenkään ole yhtä kaunis kuin kukinta. Kuihtunut voikukka ei ole erityisen kaunis, mutta siemenpalloistakin voi iloita, kuten lapsena tehtiin. Ja vaikka ne hahtuvat joskus voivat mennä nenään ja aivastuttaa, eivät ne ole siitepölyä eivätkä aiheuta allergiaa - kuten eivät esimerkiksi maitohorsman siemenetkään, vaikka moni niin kuvittelee.  

Voikukkapelto! Voikukkaa silmänkantamattomiin! 

Voikukan keruu kuuluu jokamiehenoikeuksien piiriin päinvastoin kuin esimerkiksi kuusenkerkkien poiminta. Siis puista ei saa ilman lupaa poimia, mutta rauhoittamattomia ruohovartisia kasveja ja niiden osia saa.

Miten voikukkaa sitten voi hyödyntää?

No, vaikka näin:

Kukista voi tehdä siirappia, voikukkahunajaa, viiniä, tuorejuustoa, hilloa, rahkaa, simaa, sämpylöitä, marmeladia, kotijuustoa, salaattia, sosekeittoa, smoothieta, voikukkakakkua, koristeita (tässä on oltava nopea…), keksejä... Ei tietenkään ihan pelkästä voikukasta, mutta ainakin noihin niitä keltaisia kukkia voi käyttää.

Nuppuja puolestaan voi säilöä etikkaan eli tehdä voikukkakapriksia tai ne voi paistaa paistinpannulla tai grillissä syötäväksi sellaisinaan. Juurta voi käyttää karamellisoituna, paloina keittoon tai pataruokaan, savustettuna, öljyyn säilöttynä (esim. valmis säilöntäliemi purkissa), kahvinkorvikkeena, teenä tai  grillattuna. Lehtiä voi käyttää salaattiin, piirakoihin, lettuihin, sämpylöihin tai smoothieen. 

Keksi itse lisää! 

Ja onhan voikukalla sitten muutakin käyttöä kuin ravintokäyttö. 

Niistä voi tehdä vaikkapa yrttihaudejuomaa diureetiksi, kasvovettä tai hiushuuhdetta. 

Näistä olen vain lukenut, en ole kokeillut itse enkä suunnittele kokeilevanikaan. 

Säilykkeitä olemme tehneet nyt toukokuussa kolmisenkymmentä purkkia. 

Ehkä ne riittävät tälle vuodelle. 

Nuput eivät keräämällä lopu, kaikkia niistä ei millään saa kerättyä. Voikukka on ihastuttavan elinvoimainen kasvi. Mykerö, jota helposti erehtyy pitämään yhtenä kukkana, sisältää oikeasti satoja pieniä kukkia. Jokaisessa niistä on terälehdet, verholehdet, heteet ja emi. Verholehtien alla on sikiäin, josta kehittyy pähkylähedelmä. Pähkylähedelmän sisällä on siemenet, ja ne saavat verhiöstä itselleen oman laskuvarjon. Näin siemenet voivat kulkea tuulen mukana kauaskin, yhä uusiin kasvupaikkoihin. Yhdessä haivenpallossa on siis satoja hedelmiä, joista jokaisella on oma laskuvarjo. 

Netistä opin, että jokaisessa hahtuvassa on noin sata harjasta. Hahtuvat ovat lähes pelkkää ilmaa. Ja tiedätkö: jos hahtuvaisen voikukan upotettaa veteen, sen ympärille muodostuu ilmakupla, koska ilmavirta kulkee niiden hahtuvien läpi. Siksi hahtuvapallo on vedestä nostettaessa ihan samannäköinen kuin sinne laitettaessa. Eikö ole ihmeellistä? En tosin kokeillut tätä itse.

Ja vielä: Suomessa on yli viisisataa (500!) voikukan pikkulajia. Kukahan ne kaikki erottaa toisistaan? Voikukan makuun vaikuttaa luultavasti kuitenkin lajia enemmän sen kasvupaikka, esimerkiksi se, kasvaako se auringossa vai varjossa. Mutta makuasiat ovat makuasioita: meilläkin Lassin mielestä ryöpätty voikukannuppu on kitkerämpi kuin raaka. Raaka on hänen mielestään mieto ja raikas. 

Kasvimaalta voikukat tietysti kitketään, mutta kokonaan voikukkaa ei saa hävitettyä. 

Turha edes yrittää! 

Ja hei: Vielä lopuksi pari vinkkiä. 

1) Voikukankukintojen keruu on nopeaa ja helppoa, mutta niitä tarvitaan yleensä paljon. 

Ota siis avuksi marjanpoimuri! 

2) Ohje siitä, että esimerkiksi viiniä tehdessä kaikki vihreä pitää poistaa, ei pidä paikkaansa. Ainakin kannattaa itse kokeilla, vaikuttaako vihreän mukana olo makuun vai ei. Niiden poistaminen on nimittäin valtava urakka.