Me kun harvoin poistumme Solstrandista, oli tämänviikkoinen kirjalaatikoiden haku Lahdesta iso tapahtuma. Tietenkin pyrin yhdistämään tällaisiin reissuihin myös jotain muuta eli tekemään matkasta samalla pienen loman. Tällä kertaa loma Lahdessa onnistui oikein mainiosti.
Olen harvoin käynyt Lahdessa. Ihan nuorena kuljin siitä ohi sen verran, että linja-autoasema jäi muistiin. Sattumalta päädyimme nyt ensimmäiseksi juuri sinne, vaikka - tai juuri siksi että - se ei enää ole linja-autoasema. Siinä oli nyt lounaspaikka nimeltä Kaarlo Social.
Ja millainen lounaspaikka! En ehkä ikinä ole käynyt paremmassa! Se oli aivan huippu! Lounaan ei siis tarvitsekaan olla tylsää ja mautonta. Lähtiessämme kehuin sekä salin että baarin puolella henkilökuntaa. Kerroin, että nyt harmittaa, että asumme niin kaukana. "Pitäisi varmaan kirjoittaa vielä yksi kirja, että pääsisi tänne uudelleen!" sanoin.
Jos jonkin vinkin heille voisin antaa, se olisi se, että netissä olevaa ruokalistaa voisi selkeyttää.
Katsoin sitä etukäteen ja melkein hylkäsin koko paikan siksi, että lista oli vaikeaselkoinen.
Ihastuttavan lounaan jälkeen etsimme tiemme Lanu-puistoon ja Vesijärven rantaan.
Siitä tuli monipuolinen ja kiinnostava kävelyretki.
Lanu-puisto on veistospuisto, jossa on kuvanveistäjä Olavi Lanun suuria, betonista valettuja veistoksia. Veistokset on sijoitettu Kariniemen mäelle kävelyteiden varsille, ja ne on varta vasten suunniteltu sulautumaan luontoon. Niiden väri muistuttaa luonnonkiveä ja niiden annetaan tarkoituksella sammaloitua.
Veistospuisto on rakennettu vuosina 1989-1992. Kariniemenpuisto puolestaan on suojeltu lehtometsä. Samalla kun kiertää ja katselee veistoksia, joita on 12, voi tutustua 15 eri puulajiin. Ne on numeroitu, veistokset on merkitty kirjaimin ja paikalla on myös kyltit.
Näin keväällä kohde tuntui erityisen hienolta kohteelta.
Seuraavalla Lahden keikalla menemme varmaankin visuaalisten taiteiden museo Malvaan.
Mutta Kaarloon pitää silloinkin päästä lounaalle!
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!