Juhannuskalenterikisan toinen luukku tulee tässä.
Kuva on otettu täällä Hunsalassa melko lähellä meitä.
Viehätyin kohteesta niin, että tahdoin sen mukaan juhannuskalenteriin.
Kysymys kuuluu: Mitä käyttötarkoitusta kyseinen puu on palvellut? Mitä kuva siis esittää?
Lisäpisteen saat, jos osaat sanoa, missä kuva on otettu - siis tarkemmin kuin vain kylän nimen.
Hyvästä keksitystä selityksestä saat puoli pistettä!
Tämä on tervanpolttoon liittyvä kanto tai sitten hiilimiiluun. Tulipahan mieleen kun täällä kuhmossa paloi Tervahauta viimmekesänä.
VastaaPoistaSiitäpä on voitu tehdä vaikkapa kurkihirsiäkin ja tervanpolttoa olen nähnyt minäkinisovaarin aikana pienimuotoisena. Sen uutosta jäänyttä pikeä lapsena muovailtiin joskus suussakin kun sitä oli meillä kalliolla astiassa. Käytettiin tukkeena monessa paikassa. Kai sitä vanha kansa sai tarvetta moneen asiaan.Vanha tuo kanto varmaan on, vaikka uusi elämä toisenlainen kasvaa nyt siinä. Oisko tuo kanto teidän pihallanne ?
VastaaPoistaEdelliseen viitaten unelmikko
VastaaPoistaTiedetään. Tämä on ns. pyllytinkanto Hunsalassa. Aikoinaan uskottiin, että jos nainen istuu hame korvissa laitumen reunassa, niin se pitää sudet ja muut pedot poissa karjan kimpusta. Tuolla kannolla istui mm. Hunsalassa asunut Reetta. Teki joskus jopa 15 tuntisia vuoroja. Eikä ainuttakaan lammasta sudet vieneet niinä aikoina. Vieläkin hänet muistetaan kylän parhaana pyllyttäjänä. Olli K
VastaaPoistaKen voisikaan unohtaa Reettaa, Hunsalan omaa Pyllyttäjä-Reettaa! Taitavat muistaa sudetkin, kun eivät ole viime vuosinakaan yhtään lammasta vieneet.
PoistaKäräjäpenkki! Syytetty istutettiin kannon nokkaan ja ”uskotut miehet ” seisoivat puolikaaressa edessä. Karmeita tuomioita on siellä määrätty!!!
VastaaPoistaTerkuin Anne-Mari
Jo vain. Pienempiin rötöksiin riitti kylän oma käräjäpenkki, suurempia sovittamaan piti lähteä kirkonkylälle. Sitä en tiedä, kumpi oli kyseessä silloin, kun Serafia joutui nuhdeltavaksi erimielisyyksistä avioliitossa. Kun onhan sellainen paha juttu, mutta ei silti mitään verrattuna naimattomana synnyttämiseen, josta siitäkin oli Serafialla kokemusta. (Ja jos joku ei Serafiaa tunne, niin kerrotaanpa, että hän asui tuossa meidän pihan tuvassa, ensin sen Gabriel-miehensä kanssa - jonka kanssa niitä erimielisyyksiä tuli - ja sitten 1800-luvun viimeiset vuosikymmenet yksikseen.)
PoistaPortin pylväs, kun ollut aita ja siinä portti juuri tuossa.
VastaaPoistaTämä on ollut aikoinaan potkupölkky. Aina kun on alkanut oikein suututtaa, on menty metsään ja potkittu kiukku pois. Nykyisin se on paikka, jossa voi tutkailla kaikenlaista kasvustoa ja öttiäisiä. Kun keskittyy luonnon pienimmäisiä havainnoimaan, omatkin murheet saavat oikeat mittasuhteet. Pölkkyä koskettelemalla ja silittelemällä saa mielen rauhoittumaan ilman potkimisia.
VastaaPoistaNimi unohtui, tämän kirjoitti Kaarina
VastaaPoista