Turistikohteena Helsinki

Olen asunut elämäni ensimmäiset vuosikymmenet Helsingissä, joten mikään vieras kohde se ei ole. Lähdin sieltä ensin Espooseen, sitten Kuhmon, Kajaanin, Kotkan ja Oulun kautta tänne Lopelle. Norjassakin asuin välillä, se oli hyvä kokemus. 

Viimeiset 17 vuotta olen asunut suhteellisen lähellä Helsinkiä, mutta eipä siellä juuri tule käytyä. 

Joulun alla kävimme ostamassa joulupukinnaamarin, kerran käytiin lääkärillä, silloin tällöin kirjamessuilla tai muissa tapahtumissa - viimeisten neljän vuoden aikana ehkä yhteensä kolmesti. 

Mutta keväällä päätimme kirjoittajaryhmämme kanssa tehdä oikein kunnon kulttuuripitoisen kesäretken Helsinkiin. Se toteutui eilen. Ja hyvin toteutuikin! 

 Ajoimme kimppakyydeillä Riihimäen asemalle ja jatkoimme junalla Helsinkiin. Ensimmäinen kohde oli Sanomatalo, jossa nautimme erinomaisen aamiaisen, kukin oman mielensä mukaisen. Saimme myös nähdä Hannu Hautalan valokuvanäyttelyn. 

Sanomatalon nähtyämme piipahdimme katsomassa Musiikkitalon arkkitehtuuria. 

Erityisesti Kaija osasi ihastella rakennusta ja tilataideteoksia, varsinkin aulassa olevaa Valtion taidekokoelman teosta Gaia. Sen oli tehnyt Kirsi Kaulanen. Kuvassa on kyllä hieman esittämisen makua, eivät Kaija ja Saila sentään ihan noin haltioissaan olleet. 

Piti näytellä maalaistolloja kaupungissa. Takana Eduskuntatalo. 

Kansallismuseoon pääsyä piti hetki odotella, 

mutta mikäs hätä siinä, kauniina, aurinkoisena kesäpäivänä. 

Remontoitu Kansallismuseo oli jälleen näkemisen arvoinen, samoin vaihtuva näyttely Kesytön taide. 

Helsingissä on upeita kukkaistutuksia. 

Lounaan söimme keskustakirjasto Oodissa. Oli todella hyvää! Alkukeittona nokkoskeitto, salaatit raikkaita ja monipuolisia, pääruokana mainiot kasvisruoat, lihaa haluaville valtavat broilerleikkeet.

Seuraava kohde oli Ateneum ja sen Albert Edelfelt -näyttely. 

Kasvitieteellisen puutarhan kukkaistutukset eivät pääosin olleet häävissä kunnossa, mutta mukava siellä oli käyskennellä. Kahviossa kukin sai jälleen herkkuja oman makunsa mukaan. 

Helsingin hanhet olivat suloisia ja kesyjä. On niitä hanhia keväisin Lopellakin, Sailankin pelloilla satamäärin. Mutta eivät ne ole näin kesyjä - eivätkä ne yleensä jää tänne koko kesäksi. 

Helsingissä on ihania puita, nimikkolaji hevoskastanjan lisäksi muun muassa tammia ja lehmuksia. Tämäkin lehmuskiitäjä olisi kai voinut olla Helsingissä, mutta se on kyllä kuvattu ihan kotipihassa illalla retken jälkeen. 

Minnekäs seuraavaksi mennään, Kympin tytöt? Tammisaaresta oli jo puhetta... 

Helsingistä jäi tietysti näkemättä vaikka mitä, tuohan oli vain pieni pikavisiitti keskustan paraatipaikoille. Silti seuraava retki suuntautuu varmasti jonnekin muualle. Tähän asti olemme käyneet lähikohteissa: Järventaustan Syrjässä, Lopen Luutasuolla, Pilkuttimen laavulla, Janakkalassa. 

Täällä Solstrandissakin olemme viettäneet yhteistä aikaa. 

PS: Kympin tytöt on työnimi, jota käytimme, kun teimme kirjoittajaryhmän julkaisua nimeltä Kirjavaa. Siihen tuli kymmeneltä kirjoittajalta noin kymmenen tekstiä kultakin, ja nimitys Kympin tytöt jäi elämään. Emmehän me ihan mitään tyttösiä enää ole, mutta itseään saa kutsua millä nimellä tahtoo!