Kesäretki Karkkilaan

Kesälomareissumme ovat harvassa ja lyhyitä, mutta sitä intensiivisempia. 

Eilinen reissu suuntautui Karkkilaan, siis 17 kilometrin päähän.

Olimme sopineet teatteriin menosta jo juhannuksena Ollin ja Minnan kanssa. Minna ei ollut koskaan käynyt Karkkilassa ja Ollikin vain pikaisesti pari kertaa. Itse kaupunkia Olli ei muistanut ollenkaan, sen sijaan keikan ja keikkapaikan hän muistaa uutterasti kaatuilevasta tanssiparista. Ilmeisesti paikka oli Pikkupässin pubi, vaikkei Olli nimeä muistanutkaan.

Mutta molemmat ovat päässeet vähän sisälle Karkkilaan tai ainakin sen Pyhäjärvi-aikaiseen menneisyyteen, koska he ovat lukeneet kirjani 'Ida, yhteiskoululainen'. Lupasin esitellä heille kirjan tapahtumapaikkoja. 

Minna ja Olli ovat innokkaita kesäteatterissa kävijöitä, joten Karkkilan Työväen Näyttämön 'Kotkan ruusu' oli ilman muuta kohteena. Olli on vieläpä Kotkasta kotoisin. Lisäksi oli ajatus käydä paitsi pienellä kiertokävelyllä myös syömässä.

Mutta, mutta. Eipä löytynyt ruokapaikkaa. Kesäteatteriesityksen loppumisaika oli 21.30, ja sen jälkeen ei ainakaan mikään paikka ollut auki. Lounasaika puolestaan oli liian varhain - mitä olisimme tehneet viisi tuntia Karkkilassa? Etsin siis paikkoja, joissa voisi syödä iltapäivällä tai illansuussa. Mutta eipä löytynyt. Yksi ei ollut auki alkuviikolla (eikä keskiviikkona) lainkaan, toisen ruokalista ei oikein houkuttanut, kolmannen listalla ei ollut yhtään kasvisruokaa. Pizzerioita olisi, mutta pitsansyönti ei meitä oikein yleensäkään houkuta. 

Jäljelle jäi erinomainen vaihtoehto: omat eväät ja piknik! 

Oikeastaan olin haaveillut piknikistä Karjaanjoen rannassa jo vuosia. Nyt se viimein toteutui. 

Kirjassani Pilpalasta tulleen nuoren Idan koulukortteeri oli juuri tässä lähellä jokea, nykyisen Valtatien varrella. Iltaisin, kun Idalla oli ikävä, hän kävi joen rannassa ja koki joen tuovan hänelle terveisiä kotoa. Sama jokihan virtaa myös Pilpalassa. 

Mutta nyt meillä ei ollut ikävää vaan hauskaa. Nautimme salaattia, leipää ja kahvia evästelypaikalla. Sitä ennen olimme kiertäneet Ala-Emalissa ja vähän Pumminmäessäkin. Fagerkullaan emme nyt ehtineet. 

Olli otti meistäkin muutaman kuvan kosken rannalla. 

Karkkilan kesäteatterilla on hieno näyttämö kaupungintalon takana, vanhalla tehdasalueella. Se oli nytkin aivan täysi. 

Esitys oli pitkä. Siinä oli paljon hyvää, joskin paljon myös sellaista, jonka olisimme toivoneet olevan toisin. Laulut ja musiikki ylipäätään sujuivat hienosti kautta linjan ja joukkokohtaukset olivat näyttäviä ja hienoja. Niistä nautimme. Liikutuin myös tarinasta; siihen toki on monta syytä. 

Minnalla ja Ollilla on kuulemma tapana antaa aina pisteitä teatteriesityksille, joita he ovat nähneet. Kauhean vaikeaa ja helposti epäoikeudenmukaista: esityksessähän on aina niin valtavan monta eri osatekijää, että yhden arvosanan antaminen tuntuu väärältä. Jokin häiritsevä yksityiskohta saattaa laskea kohtuuttomasti pisteitä. 

Suostuin kuitenkin lopulta. Tämä esitys sai meiltä neljältä 2½ - 3½ pistettä asteikolla 0-5. 

Keskiarvona siis 3, mikä on aika hyvä. 

Olimme kaiken kaikkiaan iloisia siitä, että tulimme menneiksi, vaikka Minnalla olisi ollut toinenkin meno samana iltana. Siellä hän ehti vain käväistä iltapäivällä. Silti hän ei yhtään valittanut. 

Olli sanoi antavansa retkelle täydet 5 pistettä, ja minä olin tietysti siitä tyytyväinen.