Torimummona

Viihdyn torimummona. Nyt olen ollut myyntipöydän takana kahtena päivänä peräkkäin.

Pilpalan lopetetulla koululla on nykyisin kyläyhdistyksen kesätori joka perjantai kolmesta alkaen. Olen ollut siellä lähes joka kerran, mutta kovin paljon myytävää en jaksa ottaa mukaan, sillä asiakkaat eivät ole toria vielä oikein löytäneet. 

Toripäivän valmisteluissa kuluu minulla ainakin lähes koko päivä. Siis kun tori alkaa kolmelta, en juuri muuta sitä ennen ehdi tekemään. Sikäli myyntitulot eivät ole koskaan suhteessa käytettyyn aikaan. Mutta viihdyn torilla, siellä näkee kuitenkin ihmisiä.

Vaikka juurihan sanoin, etteivät ihmiset oikein Pilpalan toria ole vielä löytäneet. Eilenkin oli kolmelta pieni ryntäyksenpoikanen, mutta neljän jälkeen ei tullut enää juuri ketään. Jatkossa lyhennämme ilmeisesti aikaa loppupäästä eli lopetamme seitsemän sijaan jo kuudelta. Illatkin alkavat jo pimetä.  

Valkosipulit ovat jo myyntikokoisia. Koko satoa emme ole nostaneet, mutta myyntiä varten aina jonkin verran. Eilen lajittelin sipulit koon perusteella etukäteen kolmeen ryhmään ja myin niitä painon mukaan kappalehintaan. Illalla nostin vähän lisää tätä päivää varten. 

Tässä suoraan maasta nostettuja perunoita (omaan käyttöön) ja valkosipuleita. Valkosipulit käsittelen tietysti jokaisen yksitellen, ja jos raapissa näyttää olevan mitään vikaa, se jää omaan käyttöön. Pieniä puremajälkiä voi myytävissäkin olla: ne ovat jälkiä sepäntoukan käväisystä, mutta eivät yleensä ulotu kuorikerrosten läpi sipuliin asti. Sepäntoukka ei pidä valkosipulista, se vain maistaa, olisiko se syötävää ja perääntyy kun huomaa, ettei ole sen ravintoa. Muita tuholaisia valkosipuleissa kyllä voi olla, esimerkiksi sipulikärpäsen toukkia. Meillähän ei käytetä mitään myrkkyjä. 

Super Sweet -tomaatteja, avomaankurkkuja, sitruunabasilikaa ja keltaisia tomaatteja vasta poimittuina.

Eilen Lassi teki minulle hienon myyntihyllyn. Otin siihen eilen mukaan ruusuhilloa, ruusumarmeladia, ruususiirappia, Petäjäinen-männynkerkkähilloa ja Laukka-skeippisäilykettä. 

Jännästi eilen tekivät ruusut kauppansa, tänään ei kukaan ostanut mitään ruusutuotteita. 

Tänään sen sijaan kauppansa teki "Ida, yhteiskoululainen" -kirja, siis uusin romaanini. 

Tänään olin naapurikylän myyjäisissä, Salonkylällä. Siellä on kerran vuodessa kiva markkinapäivä, jossa olen ollut monena vuonna. Myynti oli tänä vuonna tavallista heikompaa, väkeä oli vähän, mikä johtui ehkä sateisesta säästä. Minäkin olin tällä kertaa sisätiloissa, yleensä olen ollut ulkona. 

Kirjoja siis ostettiin, säilykkeitä ei juurikaan, valkosipuleita jonkin verran. 

Kesäkurpitsaa ei ostanut kukaan, kun joskus ne ovat Pilpalan torilla loppuneet kesken! 

Kävikin taas niin, että ostin melkein enemmän kuin myin. Ostin kauniin koltun housujen kanssa käytettäväksi, Finlaysonin kangasmallikansion vuodelta 1926 (Ida, yhteiskoululaisen vuosi), neljä metallimukia, vuonna 1918 syntyneen naisen käyttämän vanhan pitsiessun, ruokia sekä pienen peuran, jonka annan ystävälleni Lailalle. 

Päivä oli siis mukava. On hauska tavata ihmisiä, ja salonkyläläisillä on hauska tekemisen meininki.