Aamukävelyllä koiran kanssa ihmettelin ja ihastelin maisemaan heitettyjä harsoja.
Minä vain ihailen.
Pieniä ihmeitä.
Tämä pieni metsätontun lakki lienee jokin mustesieni.
Tuntuu melkein pahalta kävellä tällaisten taidonnäytteiden läpi
ja rikkoa hämähäkkien suurella vaivalla kutomat työt.
Puolukat eivät ole vielä ihan kypsiä, mutta olemme jo yhden satsin hillonneet. Piti laittaa hitunen sokeria sekaan, vaikka normaalisti riittää pelkkä survominen. Puolukka säilyy kyllä.
Pihasta lähtiessämme usvaisella joella uiskenteli yksinäinen sorsa.
Se lehahti matkoihinsa. Meidän seuramme ei sille kelvannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!