Lapsuuteni kesiin maalla liittyy monia hienoja muistoja.
Useimmat niistä liittyvät ruokaan, mutta yksi on ylitse muiden: herneiden syönti suoraan hernepellosta.
Einar-setä oli kylvänyt meille lapsille kapean kaistaleen pellon reunasta kokonaan hernettä.
On selvää, ettei syömäkelpoisia herneitä voinut olla heti kesän alussa eikä enää kesän lopussa, mutta minun mielikuvissani herneaika kesti koko kesän! Kun pinnistelen muistiani, olen muistavinani sen riemun tunteen, kun lopulta katsottiin herneiden olevan kypsiä ja sai luvan mennä hernemaalle syömään. Samoin voin palata siihen pettymykseen, kun herneet loppuivat tai viimeiset alkoivat olla puisevia. Mutta alkoivatko ne?
Herneet olivat jotain niin ylimaallisen ihanaa, ettei haitannut, vaikka jokainen niistä ei ollut parhaimmillaan. Toukkien näkyminen palon sisällä oli aina pieni pettymys, mutta harvoin toukat olivat vallanneet enempää kuin yhden herneen. Muut noukittiin huolellisesti sormin kielen päälle.
Muutenhan palko tietysti avattiin ja herneet riivittiin hampailla suoraan suuhun. Sitä ennen yleensä laskettiin, montako hernettä palko sisälsi. Isoimmat olivat parhaita ja niistä hihkuttiin: kuusi - seitsemän - joskus jopa kahdeksan tai yhdeksän hernettä!
Mansikatkin ovat hyviä, tosin ahomansikat ja ukkomansikat yleensä parempia kuin viljellyt puutarhamansikat. Mutta eivät nekään voita herneitä!
Muita kesän herkkuja lapsuudessa olivat tietysti uudet perunat ja tomaatit ja iltaisin Nanny-tädin paistama hiivaleipä kaakaon kera. Kaakaossa oli tilkka maitoa, loput vettä.
Kaupungissakin oli tietysti herkkuja. Joskus sain tikkukaramellin, ja se maistui ihanalle. Mutta ei se voittanut hernemaan autuutta! Kotona mieleenpainuvia herkkuhetkiä olivat illat, jolloin syötiin teetä ja kananmunavoileipiä. Oli toki välillä myös leivonnaisia, korvapuusteja ja bostonkakkua, mutta niiden syönnistä ei syntynyt sellaisia unohtumattomia muistoja.
Nyt, kun oma kasvimaa on pihassa, pidän huolta, että joka kesä on edes vähän herneitä.
Tänä vuonna niitä on poikkeuksellisen paljon ja saan päivittäin muistella lapsuuteni hernepeltoa suloinen herneen makeus suussani.
Ihanista muistoista säilyy maku suussa koko ihmisiän. Itellä smanlaisia lapsuudenmuistoja, mutta myöhemmin aikuisena sai ämpäri kaupalla kartanon pellolta kun puivat siellä. Tuotantopaikoille jäi suuret kasat puhtaita herneitä. Kivaa oli kuitenkin iltasella palkoja availla. Ja ne apposet kuumassa suolavedessä, ne vasta oli hyviä. Sinun kirjoitelmies kautta saa kyllä ihanan tuntuman omiinkin muistoihin
VastaaPoista