Viikonloppu oli taas kiireinen. Perjantaina oli kylätori, ja siellä käyneet siikalalaiset usuttivat käymään lauantaina Siikalan kyläpäivillä ja sen yhteydessä Ruostepuistossa.
Ruostepuistosta en ollut aiemmin kuullutkaan, mutta kannatti käydä!
Siikala on siis kylä tässä lähistöllä, matkalla Hunsalasta Karkkilaan.
Siellä on pidetty Siikalan kyläpäiviä kuivurilla lähes vuosittain,
mutta - noloa kyllä - en ole koskaan tullut menneeksi mukaan.
Nyt menimme ja olipa mukavaa! Tutustuimme uusiin ihmisiin ja tapasimme vanhoja tuttuja.
Teimme ostoksia ja joimme lettukahvit.
Ruostepuisto sijaitsi siinä lähistöllä ja siellä oli nyt "avoimet ovet".
Toki sinne pääsee sopimuksesta muulloinkin. Ruostepuistossa on monenlaisia höyrykoneita, maamoottoreita ynnä muuta, yleensä kaikkea vanhaa ja ruostunutta, mutta ihmeen siistissä ja viehkossa muodossa. Ei siis ollut kyse mistään romuläjästä, ei ollenkaan.
Itseäni ei varsinaisesti höyrykoneet ja moottorit kiinnosta, enemmän ihastuin esimerkiksi noihin kaivonpumppuihin. Lassia kiinnostivat koneetkin.
Ruostepuisto on Leena ja Seppo Brofeldtin idea ja sijaitsee heidän kotipihallaan. Ensimmäiset ruosteiset esineet ovat olleet nurmikon seassa kotitanhuvilla, ja kokoelmaa on sitten alettu täydentää muualta tuoduillakin esineillä, esimerkiksi kuvassa näkyvä rautasänky ja kivettyä ruostepuistoaluetta reunustavat laivakettingit on tuotu muualta. Osa esineistä oli suuressa hallissa.
Osa esineistä oli myynnissäkin, sellaiset jotka eivät Brofeldtien mukaan ihan sovi Ruostepuiston ajatukseen. Oli muun muassa tämä viehättävä auto, vanha ompelukone ja pieni kolmipyöräinen polkupyörä.
Kotona kiireesti taas säilöttiin, laitettiin ruokaa
ja tavattiin vanhaa ystävää, joka tuli pitkästä aikaa käymään.
Ehdittiin häthätää saunoakin ennen kyläyhdistyksen karaoketansseja.
Kukatkin laitoin ihan vierastamme varten, en toki jokaiselle saunomiskerralle vaihda kukkia.
Saunan pukuhuone on siisti, oven takana on sitten ihan erinäköistä.
Eipä saatu kunnostettua pesuhuoneita ja saunaa tänä kesänä.
Karaoketanssit sujuivat hienosti.
Väkeä riitti mukavasti, ja kyläyhdistyksen taloutta parannettiin taas hitusen.
Lassi myi makkaraa ulkona, minä myin lippuja ja arpoja.
Sunnuntaina kyläyhdistyksen hallitus kokousti Pilpalan lakkautetulla koululla ensimmäistä kertaa. Koulu on siis saatu kyläyhdistyksen käyttöön nimellisellä vuokralla. Nyt ylläpidettävänä on kaksi kylätaloa, Liitontalo ja tämä, jolle on vielä nimi keksimättä. Vanhasta koulusta ei haluta puhua, vaan pitäisi keksiä kokonaan uusi nimi. Katsotaan, minkälaisia ehdotuksia nimikilpailussa tulee. Nimen pitäisi tietysti olla kuvaava ja lyhyt ja sellainen, että sitä olisi helppo ja mukava käyttää.
Kokous venyi pitkäksi, kun mietittiin muun muassa tilojen alivuokrauksia.
Taloon siis etsitään vuokralaisia jakamaan kustannuksia. Muun muassa lämmityskulut ovat suuret. Itsekin harkitsin työtilan vuokrausta sieltä: olisi hauskaa kävellä "töihin" kirjoittamaan kirjaa. Kustantajan kanssa on sovittu, että käsikirjoitus on valmis 31. tammikuuta.
Auttaisikohan, jos vuokraisin rauhallisen työtilan viideksi kuukaudeksi?
Illalla nostin vielä viimeiset valkosipulit maasta. Olin säästellyt niitä herkutellakseni niiden siistimisessä. Se olikin mukavaa puuhaa, etenkin kun valkosipulit olivat poikkeuksellisen suuria! Isoimpien ympärysmitta oli 255-270 mm. Painoa yhdellä nyljetyllä valkosipulilla skeippeineen oli 300 grammaa. Tavallinen, ihan reilunkokoinen valkosipuli painaa noin 60 grammaa.
Näissä oli monissa vielä skeipitkin jäljellä, ja säästän ne lisäykseen eli laitan itusilmut keväällä maahan.
Suurin osa valkosipulisatoamme on nostettu jo pari viikkoa sitten.
Ne ovat kuivumassa autokatoksessa ja verstaalla huoneessa, jossa on ilmalämpöpumppu.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!