Sadonkorjuujuhla Solstrandissa 2023

Pitkästä aikaa!

Kolme vuotta olemme eläneet ilman vuosittaisia sadonkorjuujuhliamme. 

Nyt viimein pääsimme taas nauttimaan seurasta ja monien kaverikokoonpanojen soitosta. 

Ja miten tasokasta soittoa ja laulua saimmekaan kuulla! 

Eniten soitti tämä joukko. Ihanasti he jaksoivat tunnista toiseen!

Ruoista ja ruokailusta ei tullut otettua kuvia, mutta ruokia kehuttiin kovasti. Ne olivat lähes kaikki Lassin tekemiä, omena-päärynäpiirakka tuli Marimellalta. Lassi oli tehnyt puolukkapiirakkaa, kantarellipiirakkaa, lohikeittoa, peurakeittoa ja sienikeittoa. 

Viulua soitti Teemu Kupiainen, rumpuja tässä kokoonpanossa Antti Polameri, bassoa Lassi, kitaraa tässä eniten Juha Kohonen, kosketinsoittimia Petri Lindberg ja kitaraa myös Markku Palm. Heiltä sujui ihan kaikki! Saimme toivoa mitä vain keksimme ja he soittivat sen. Solistit välillä vaihtuivat; minäkin lauloin perinteisesti Höstvisan, tällä kertaa Raisan kanssa.

Eniten lauloi Markku, hän on niin uskomattoman taitava ja kaunisääninen. Välillä lauloi Marimella ja Satukin, sitten Antti, Lassi ja Petri.

Yleisöä ei ollut paljon. Itse en ollut ehtinyt ajatella näitä juhlia juuri ollenkaan, ja kutsumiset jäivät vähiksi. Mutta ehkä voi sanoa, että kuulijat olivat sitä intensiivisempia, paneutuneempia ja keskittyneempiä.

Nuorin osanottaja oli Atahualpa. 

Hänen suuri suosikkinsa oli I.N.K., joka soitti rajua musiikkia Atan makuun. 

Kun ukki Teemu viimein pääsi soittamaan, oli Ata jo lähtenyt nukkumaan.

Jytäpoppareiden rumpalina toimii Jari Mäkinen. Lassi on basistina tyytyväinen, kun saa soittaa hyvän rumpalin kanssa. 

Juha Kohonen on virtuoosimainen kitaristi. Tässä hän soittaa kylmiltään Jytäpoppareiden rivissä. 

Jytäpopparit on yksi kolmesta Lassin vakiobändeistä. Se soittaa lähinnä 1970-luvun musiikkia. 

Jari Mäkinen on hyvä rumpali. 

Olli Karikorpi on sekä Warren Woiman että Jytäpoppareiden keulahahmo. 

Juha Kohonen on poikkeuksellisen taitava kitaristi, vaikka väittää olevansa vain harrastelija. Hänen ammattilaisaikansa ovatkin takana, mutta taidot ovat tallessa.

Lassikin soitti aiemmin kitaraa, mutta jo vuosia sitten hän huomasi viihtyvänsä mieluummin basistina. Basso on tärkeä ja omanlaisensa soitin yhtyeissä; se ei suinkaan ole vain nelikielinen kitara. Lassia onkin kehuttu bassonsoittotaidoista, minähän en sitä osaa arvioida, kun ihastelen vain kaikkia, jotka ylipäänsä osaavat soittaa tai laulaa. 

I.N.K. on hyvinkääläinen bändi, joka soittaa omaa ja omanlaistaan musiikkia. Lassi on innoissaan tuosta uudesta bändistään. Osalle kuulijoista sen rajuus oli vähän liikaa, osa piti kovasti. 

Jani Iivari esitti myös lauluja itseään kitaralla säestäen. 

Teemu Kupiaisen viulu oli kaunis kuin mikä, mutta olennaisempaa oli se, miten sitä soitettiin! Upeaa kuultavaa.

Hannulla ja Jussilla riitti juttua keskenään.

Satu ja Jukka Nummela tulivat polkupyörillä.

Kaksi vanhaa harppua... ei vaan, Raisa on vielä nuori. 

Tiina Vuosalmi-Aho ja Juha Aho lauloivat upeasti. Juha esitti muutaman laulun myös yksin.

Tupakkaväki tietysti vietti aikaansa myös ulkona. Illat pimenevät jo varhain, ehkä sadonkorjuujuhlaa voisi viettää elokuun puolellakin. 

Upea viulisti Teemu Kupiainen veti korvakuulolta ihan mitä vain. 

Markku Palmilla oli upea kapellimestarin takki. Se on kuulunut hänen edesmenneelle muusikkoisälleen. Musikaalisuus kulkee siis heillä suvussa. 

Ilta venyi tietysti pitkäksi. Soitto soi yli kuusi tuntia, ruokailu vei osan ajasta, ja lopuksi vielä jäimme juttelemaan Antti Polameren kanssa. Anttia näkee turhan harvoin. 

Pitäisiköhän ensi vuonna järjestää jonkinlainen kevätjuhla?