Mangoldi on esimerkiksi Espanjassa hyvin tavallinen vihannes, mutta Suomessa se tunnetaan huonosti. Syy taitaa olla siinä, että sen kausi on lyhyehkö: se ei säästy talveen. Kaupoista sitä tuskin koskaan saa. Onhan se vähän vaikea myytävä - noh, vähän samanlainen kuin lehtikaali, jota kuitenkin myydään pusseissa huimaan hintaan.
Meillä Solstrandissa mangoldia kasvaa melko paljon, Lassi syö sitä päivittäin. Vähempikin kasvatus riittäisi, mutta sitä on meillä kolmea väriä, joten sato kasvaa melko isoksi. Aniharvoin kukaan sitä ostaa; sitähän ei siis tunneta.
Mangoldissa on tiettävästi paljon biotiinia, C- ja A-vitamiinia, magnesiumia ja kaliumia. Myös nitraattia siinä helposti on kuten pinaatissakin, ja siksi sitä ei kuulemma pitäisi syödä päivittäin. Lassi kyllä syö, mutta vain syyskaudella. Tuskin on vaarallista.
Mangoldia voi syödä ihan salaatin tapaan. Siis lehtiä. Ruoti sopii kypsennettäväksi monin eri tavoin - ja toki lehtikin. Sen voi keittää tai gratinoida. Sitä voi lisätä keittoihin, patoihin, piirakoihin ja muhennoksiin.
Netistä löytyy ohjeet esimerkiksi kesäkurpitsa-mangoldikeitolle, valkosipulin kanssa paistetulle mangoldille, mangoldimuhennokselle, -munakkaalle, -pastalle ja -letuille. Myös erilaisia kala-mangoldipiirakoita näkyy resepteissä olevan. Sag aloo eli mausteinen mangoldi-perunapaistos vaikuttaa todella herkulliselle.
En pidä tapanani toistella toisten reseptejä, joten en kopioi niitä tähän. Nehän löytyvät netistä muualtakin. Itse kannustan kokeilemaan mangoldia vähän mihin vain. Sekaan vain!
Se, että niitä on eri värisiä, tekee asiasta erityisen hauskan. Väreillä voi leikitellä. Maku- tai muita eroja en ole erivärisissä mangoldeissa huomannut.
Paksut ruodit kannattaa pätkiä ja lisätä vokkiin. Tai mihin vain! Kokeile!
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!